Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon näkökulmia

Abstract

Mielenterveys- ja päihdeongelman yhteisesiintyminen eli kaksoisdiagnoosi on keskeisimpiä tämän päivän haasteita mielenterveys- ja päihdepotilaan hoidossa. Kaksoisdiagnoosipotilaiden osuus palvelujärjestelmässä on edelleen kasvamassa, joten on entistä tarpeellisempaa arvioida ja kehittää tämän haasteellisen potilasryhmän hoitoa ja pohtia siihen liittyviä kysymyksiä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa Kellokosken sairaalan avokuntoutusosastolla 4.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdekuntoutumista huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Keskeiseksi ongelmaksi nousi se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan päihdeongelman hoito huomioidaan psykiatrisessa sairaanhoidossa. Tämän alaongelmana oli se, miten kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoa voidaan kehittää psykiatrisessa sairaanhoidossa ja minkälaista hoitoa kaksoisdiagnoosipotilas itse toivoisi saada. Tämä opinnäytetyö on toteutettu kehittävän työntutkimuksen ajatuksin. Kehittävässä työntutkimuksessa on viisi vaihetta, jotka etenevät alkutilanteen ongelman määrittelystä uusien toimintatapojen ideoinneista ja käyttöönotosta seurantaan. Tässä opinnäytetyössä edetään vaiheeseen kolme, jossa toiminnan ideat ja ajatukset esitellään.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto on kerätty avokuntoutusosasto 4 työryhmän kehittämispalavereiden sisällöstä ja ideoinneista sekä potilaiden teemahaastatteluilla. Saadun aineiston olen analysoinut sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosten perusteella avokuntoutusosasto 4 hoitotyöntekijöiden kokemuksena ongelmiksi todettiin hoitohenkilökunnan osaamattomuus kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa sekä koulutuksen puute. Hoitotyöntekijöiden kokemana kaksoisdiagnoosipotilaan päihdehäiriötä ei riittävästi huomioida avokuntoutusosasto 4 hoidossa. Kaksoisdiagnoosipotilaan kokonaisvaltaisen hoidon esteenä ovat ongelman määrittelyn vaikeudet ja kieltävä asenne potilaan ongelmia kohtaan.

Osastohoidossa ei potilaiden kokemana nähty tarvetta muuttaa osaston nykyisiä toimintatapoja. Kehittämisideat ja toiveet liittyivät enemmän yhdessä tekemiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Luennot, yksityisyyden huomiointi, toiminnallisuus, virikkeet ja retket muun muassa olivat niitä toiveita, joita toivottiin olevan osastohoidon aikana kuntoutumisessa mukana.

Kehittämishaasteina tässä opinnäytetyössä nousi esiin hoitohenkilökunnan järjestelmällinen kouluttaminen. Opinnäytetyössä korostui tiedonkulun ja yhteistyön merkitys eri yhteistyötahojen kanssa. Ratkaisuehdotukseksi tässä opinnäytetyössä annetaan avokuntoutusosasto 4 hoidon päivittäminen viikko-ohjelman ja ryhmien suhteen sekä osastotuntien käyttäminen tiedonjakotilanteena.

Aspects to the care of A dual diagnosis patient

The mental and intoxicant problems together or dual diagnosis is a central challenge in the care of mental and intoxicant patients nowadays. The portion of dual diagnosis patients in the service system is still increasing, so it is more necessary to evaluate and develop the care of this challenging patient group and think over its questions. The purpose of this thesis was to develop the care of the dual diagnosis patient in the open rehabilitation unit 4 of the Kellokoski hospital.

The aim of this thesis was to find out how the intoxicant rehabilitation of the dual diagnosis patient was observed in the psychiatric health care. The main question was how the intoxicant rehabilitation of the dual diagnosis patient was observed in the psychiatric health care. This sub problem was how the care of the dual diagnosis patient could be developed in psychiatric health care and what kind of care the dual diagnosis patient needed. The model of developmental work research was employed in this study. This model consists of five stages from the specification of the starting situation problem to creation of new methods to solve it and from implementation to follow-up. This thesis progressed to the stage three where the ideas and the ideas were introduced.

The study was qualitative. The material was collected from the development meetings of the work group in the open rehabilitation unit 4 and from the theme interviews of the patients. The material was analyzed by content analysis. The results indicated that the problems, among the nursing workers in the open rehabilitation unit 4, were the lack of skills in the care of dual diagnosis patients and the lack of education. The nursing staff had experienced that the problems of the patients had not been taken into account in the open rehabilitation unit 4. Difficulties in defining the problems and negative attitude to the patient’s problems were an obstacle in the complete care of the dual diagnosis patient.

The patients had experienced that there was no need to change any course of action in the unit care. Their developing ideas and hopes were linked to making together more and to social intercourse. The lectures, observation of privacy, functionality, stimulations and excursions were those hopes that the patients had to when they were in rehabilitation.

The systematic education of the nursing workers proved to be the primary challenge in this thesis. The meaning of the flow of information and cooperation with various partner in cooperation were emphasized in the thesis. The proposed decision in this thesis is that the open rehabilitation unit 4 has to update the weekly program and that the unit hours could be used as a means of informing the staff.