”Parempi päivä vapaudessa kuin 40 vuotta vankeudessa.” Elinkautisvankien kokemus vapauden menettämisestä ja siitä selviytymisestä.
Lägerkrantz, Kari (2014)
Lägerkrantz, Kari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401201546
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401201546
Tiivistelmä
Tutkielmassa perehdytään elinkautisvankien kokemaan vapauden menettämiseen ja siitä selviytymiseen vankilan ja vankiyhteisön avulla. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se perustuu viiden elinkautisvangin haastatteluun Helsingin vankilassa kesällä 2013. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa pitkäaikaisvankeuden vaikutuksista ja mahdollisesti soveltaa tätä rangaistusaikaa suunnitellessa Rikosseuraamuslaitoksessa. Tavoitteena on myös tuoda tutkittua tietoa vankien kokemuksista sekä heidän näkemyksiään kehittämiskohteista suomalaisessa rangaistusjärjestelmässä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta osiosta, jotka ovat vapausrangaistukset, vapauden filosofia sekä selviytyminen vapauden menettämisestä. Näillä osioilla pyritään tukemaan saatuja tutkimustuloksia, kuvaamaan suomalaista rangaistusjärjestelmää, ja tuomaan esille erilaisia määritelmiä vapaudesta filosofian näkökulmasta.
Saatujen tulosten mukaan elinkautisvangit kokevat menettäneensä vankeuden seurauksena suuren osan ystävistään, työnsä ja fyysisen läheisyyden perheeseensä. Perhettä ei kuitenkaan koettu menetyksenä, sillä haastatellut uskoivat perhetilanteen olevan ennallaan myös vapautumisen jälkeen. Vankilan henkilökunnan ei koettu auttaneen selviytymään menetyksistä ja haastatellut myös välttelivät ottamasta kontaktia henkilökuntaan. Haastatellut eivät koe olevansa osa vankiyhteisöä, vaikka ovatkin saaneet kavereita muista vangeista. Erityisesti huumausaineista kieltäytyminen erotti haastateltuja muusta vankiyhteisöstä. Elinkautisvankien kehittämisideana oli esimerkiksi parempi perehdyttäminen vankilan sääntöihin ja toimintatapoihin vankilaan tultaessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta osiosta, jotka ovat vapausrangaistukset, vapauden filosofia sekä selviytyminen vapauden menettämisestä. Näillä osioilla pyritään tukemaan saatuja tutkimustuloksia, kuvaamaan suomalaista rangaistusjärjestelmää, ja tuomaan esille erilaisia määritelmiä vapaudesta filosofian näkökulmasta.
Saatujen tulosten mukaan elinkautisvangit kokevat menettäneensä vankeuden seurauksena suuren osan ystävistään, työnsä ja fyysisen läheisyyden perheeseensä. Perhettä ei kuitenkaan koettu menetyksenä, sillä haastatellut uskoivat perhetilanteen olevan ennallaan myös vapautumisen jälkeen. Vankilan henkilökunnan ei koettu auttaneen selviytymään menetyksistä ja haastatellut myös välttelivät ottamasta kontaktia henkilökuntaan. Haastatellut eivät koe olevansa osa vankiyhteisöä, vaikka ovatkin saaneet kavereita muista vangeista. Erityisesti huumausaineista kieltäytyminen erotti haastateltuja muusta vankiyhteisöstä. Elinkautisvankien kehittämisideana oli esimerkiksi parempi perehdyttäminen vankilan sääntöihin ja toimintatapoihin vankilaan tultaessa.