Kuvataiteen arvonlisäverotus
Laatikainen, Emma (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202062151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202062151
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kuvataiteen eri arvonlisäverokannat määräytyvät sekä kuvata, mitä eri verotusmenettelyjä kuvataiteen arvonlisäverotukseen voidaan soveltaa. Opinnäytetyössä avataan taustoja siihen, miksi kuvataiteen osalta on päädytty käyttämään eri verokantoja. Lisäksi käsiteltiin verotuksen neutraalisuuden ongelmaa, joka voi aiheutua eri verokantojen käytöstä.
Opinnäytetyö perustuu kirjallisiin lähteisiin. Keskeisimpiä lähteitä ovat Suomen ja Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskeva lainsäädäntö sekä Verohallinnon arvonlisäverotusta koskevat ohjeet. Lisäksi hyödynnettiin arvonlisäverotusta ja kuvataiteen verotusta koskevia muita lähteitä.
Keskeistä kuvataiteen arvonlisäverokannan määräytymiselle on se, onko taideteos arvonlisäverolain 1501/1993 79 c § kuvattu taide-esine, vai jääkö se tämän määritelmän ulkopuolelle. Arvonlisäverolain taide-esineen määritelmän rajaavuuden voidaan katsoa poikkeavan verotuksen neutraalisuuden periaatteista. Tällä nähdään olevan vaikutusta kuvataiteen markkinoiden kehittymiseen, erityisesti uudempien kuvataiteen lajien osalta. Kuvataiteen arvonlisäverokantaan vaikuttavat myös, onko myynnissä kyse ensimyynnistä, jälleenmyynnistä vai satunnaisesta myynnistä sekä myyjän liikevaihdon määrä. Kuvataiteeseen sovelletaan eri verotuskäytäntöjä kotimaan myynnin, yhteisökaupan ja vientikaupan osalta. Myyntiin voidaan lisäksi soveltaa eri tilanteissa muitakin arvonlisäveromenettelyjä kuten marginaaliverotusmenettelyä, välitys- ja komissiokauppaa ja rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta.
Opinnäytetyö perustuu kirjallisiin lähteisiin. Keskeisimpiä lähteitä ovat Suomen ja Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskeva lainsäädäntö sekä Verohallinnon arvonlisäverotusta koskevat ohjeet. Lisäksi hyödynnettiin arvonlisäverotusta ja kuvataiteen verotusta koskevia muita lähteitä.
Keskeistä kuvataiteen arvonlisäverokannan määräytymiselle on se, onko taideteos arvonlisäverolain 1501/1993 79 c § kuvattu taide-esine, vai jääkö se tämän määritelmän ulkopuolelle. Arvonlisäverolain taide-esineen määritelmän rajaavuuden voidaan katsoa poikkeavan verotuksen neutraalisuuden periaatteista. Tällä nähdään olevan vaikutusta kuvataiteen markkinoiden kehittymiseen, erityisesti uudempien kuvataiteen lajien osalta. Kuvataiteen arvonlisäverokantaan vaikuttavat myös, onko myynnissä kyse ensimyynnistä, jälleenmyynnistä vai satunnaisesta myynnistä sekä myyjän liikevaihdon määrä. Kuvataiteeseen sovelletaan eri verotuskäytäntöjä kotimaan myynnin, yhteisökaupan ja vientikaupan osalta. Myyntiin voidaan lisäksi soveltaa eri tilanteissa muitakin arvonlisäveromenettelyjä kuten marginaaliverotusmenettelyä, välitys- ja komissiokauppaa ja rakennusalan käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta.