Vangitsemisen edellytykset ja tuomioistuinmenettely
Liukkonen, Vesa (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202062149
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202202062149
Tiivistelmä
Vangitseminen on ankarin rikosprosessuaalinen vapauteen kohdistuva pakkokeino. Rikoksesta todennäköisin syin epäilty sekä alemmalla, syytä epäillä kynnyksellä saadaan määrätä rikoksesta epäilty vangittavaksi pakkokeinolaissa määritellyin edellytyksin. Vangitsemisesta päättää aina tuomioistuin sille tehdyn vangitsemisvaatimuksen pohjalta.
Pakkokeinoilla puututaan Suomen perustuslain (731/1999) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999) turvaamiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Näin ollen pakkokeinojen käyttö on ristiriidassa myös syyttömyysolettaman kanssa. Opinnäytetyössä perehdytään perus- ja ihmisoikeuksien keskeisiin piirteisiin ja minkälaista pakkokeinolainsäädäntöä voidaan säätää. Voimassa olevan lainsäädännön kautta lukija johdatetaan pakkokeinolain yleisten säännösten, kiinniottamisen ja pidättämisen kautta opinnäytetyön ytimeen, vangitsemiseen ja vangitsemisen tuomioistuinmenettelyyn. Opinnäytetyössä käsitellään myös pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoista matkustuskieltoa sekä vangitsemisen vaihtoehtoista rajoitusta, tutkinta-arestia. Kuudes vapauteen kohdistuva pakkokeino nouto, on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmatiikkaa eli lainopillista tutkimusotetta. Lähteinä on käytetty voimassa olevaa lakia, hallituksen esityksiä, valiokuntien mietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta täydentävänä elementtinä. Käytännönläheisyyttä opinnäytetyöhön on tuotu oikeuskäytäntöjen ja tilastojen kautta.
Pakkokeinot ovat tarkoin lailla säädeltyä, jonka vallitseva oikeustila on opinnäytetyössä käsiteltävien säädösten osalta hyvä, riittävän täsmällistä ja selkeää. Oikeusministeriö on kuitenkin asettanut työryhmän tarkastelemaan kokonaisuudessaan pakkokeinolain muutostarpeita. Työryhmän tehtävänä on huomioida eduskunnan pakkokeinolakia koskevat kannanotot, laillisuusvalvontaratkaisut sekä oikeuskäytännössä esiin nousseet kysymykset.
Pakkokeinoilla puututaan Suomen perustuslain (731/1999) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999) turvaamiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Näin ollen pakkokeinojen käyttö on ristiriidassa myös syyttömyysolettaman kanssa. Opinnäytetyössä perehdytään perus- ja ihmisoikeuksien keskeisiin piirteisiin ja minkälaista pakkokeinolainsäädäntöä voidaan säätää. Voimassa olevan lainsäädännön kautta lukija johdatetaan pakkokeinolain yleisten säännösten, kiinniottamisen ja pidättämisen kautta opinnäytetyön ytimeen, vangitsemiseen ja vangitsemisen tuomioistuinmenettelyyn. Opinnäytetyössä käsitellään myös pidättämisen ja vangitsemisen vaihtoehtoista matkustuskieltoa sekä vangitsemisen vaihtoehtoista rajoitusta, tutkinta-arestia. Kuudes vapauteen kohdistuva pakkokeino nouto, on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmatiikkaa eli lainopillista tutkimusotetta. Lähteinä on käytetty voimassa olevaa lakia, hallituksen esityksiä, valiokuntien mietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta täydentävänä elementtinä. Käytännönläheisyyttä opinnäytetyöhön on tuotu oikeuskäytäntöjen ja tilastojen kautta.
Pakkokeinot ovat tarkoin lailla säädeltyä, jonka vallitseva oikeustila on opinnäytetyössä käsiteltävien säädösten osalta hyvä, riittävän täsmällistä ja selkeää. Oikeusministeriö on kuitenkin asettanut työryhmän tarkastelemaan kokonaisuudessaan pakkokeinolain muutostarpeita. Työryhmän tehtävänä on huomioida eduskunnan pakkokeinolakia koskevat kannanotot, laillisuusvalvontaratkaisut sekä oikeuskäytännössä esiin nousseet kysymykset.