Sairaanhoitajien työhön sitoutuminen ja arvostava johtaminen yliopistosairaalassa
Kuusisto, Terhi; Arola, Tanja; Salin, Sirpa (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Suomen sairaanhoitajaliitto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020417598
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020417598
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus: Kuvata arvostavan johtamisen toteutumista erikoissairaanhoidossa työskentelevien sairaanhoitajien näkökulmasta.
Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin Suomessa e-lomakekyselynä yhden yliopistosairaalan toimialueen sairaanhoitajilta (N=420) keväällä 2020. Vastausprosentti oli 22. Kyselylomakkeena käytettiin Arvostavan johtamisen mittaria. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin.
Tulokset: Alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat (n=46) arvioivat työsuhteen määräaikaisuuden, riittämättömien työetujen ja halun nähdä muita työpaikkoja nykyisen työn vaihtamisen syinä. Yli
35-vuotiaat, pitkään alalla olleet sairaanhoitajat (n=45) olivat muita sitoutuneempia organisaatioon, mutta haluttomampia joustamaan muutoksissa. Vähemmän alan työkokemusta omanneet harkitsivat
ammatinvaihtoa viiden vuoden sisällä. Arvostava johtaminen toteutui hyvin kaikilla osa-alueilla.
Päätelmät: Nuorempien, työuransa alussa olevien sairaanhoitajien ammatillista kasvua tulee tukea kehittämällä mentorointia. Kokeneet yli 35-vuotiaat olivat tyytyväisiä työskentelyynsä nykyisessä organisaatiossa, joten heidän myönteinen asenteensa olisi tärkeää saada välitettyä uusille sairaanhoitajille
Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin Suomessa e-lomakekyselynä yhden yliopistosairaalan toimialueen sairaanhoitajilta (N=420) keväällä 2020. Vastausprosentti oli 22. Kyselylomakkeena käytettiin Arvostavan johtamisen mittaria. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin.
Tulokset: Alle 35-vuotiaat sairaanhoitajat (n=46) arvioivat työsuhteen määräaikaisuuden, riittämättömien työetujen ja halun nähdä muita työpaikkoja nykyisen työn vaihtamisen syinä. Yli
35-vuotiaat, pitkään alalla olleet sairaanhoitajat (n=45) olivat muita sitoutuneempia organisaatioon, mutta haluttomampia joustamaan muutoksissa. Vähemmän alan työkokemusta omanneet harkitsivat
ammatinvaihtoa viiden vuoden sisällä. Arvostava johtaminen toteutui hyvin kaikilla osa-alueilla.
Päätelmät: Nuorempien, työuransa alussa olevien sairaanhoitajien ammatillista kasvua tulee tukea kehittämällä mentorointia. Kokeneet yli 35-vuotiaat olivat tyytyväisiä työskentelyynsä nykyisessä organisaatiossa, joten heidän myönteinen asenteensa olisi tärkeää saada välitettyä uusille sairaanhoitajille