"On niinku sydämellä siinä mukana..." : Asiakkaiden kokemuksia vauvaperhetyöstä HYKS Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikössä
Sahlstedt, Saara; Koponen, Sanna (2010)
Sahlstedt, Saara
Koponen, Sanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001151314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201001151314
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien kokemuksia HYKS Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikön vauvaperhetyöntekijöiden toteuttamasta vauvaperhetyöstä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa epilepsiayksikön vauvaperhetyöntekijöiden käyttöön vauvaperhetyön kehittämistä varten. Opinnäytetyöllä pyrittiin selvittämään, mikä merkitys vauvaperhetyöllä on asiakkaille sekä miten vauvaperhetyö tukee varhaista vuorovaikutusta ja kiintymyssuhteen muodostumista asiakkaiden kokemana.
Asiakkaiden kokemuksia vauvaperhetyöstä koottiin yksilöteemahaastatteluilla. Kahdeksan epilepsiayksikön vauvaperhetyön asiakasta suostui haastatteluun. Kaikki haastateltavat olivat äitejä, joiden lapsilla oli imeväisikäisenä alkanut epilepsia tai riski sairastua epilepsiaan. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vauvaperhetyö oli asiakkaille positiivinen kokemus. Asiakkaat olivat tyytyväisiä vauvaperhetyöhön ja sen kautta saamaansa tukeen. Erityisesti korostettiin kotikäyntien merkitystä. Asiakkaat kokivat vauvaperhetyöntekijän kotikäynnit erityisen tärkeiksi lapsen sairastumisen alkuvaiheessa, jolloin perheen kriisitilanne oli pahimmillaan.
Vauvaperhetyön merkitys asiakkaille ilmeni konkreettisena tukena sekä henkisenä tukena. Vauvaperhetyöntekijä tuki perhettä konkreettisesti antamalla tietoa, toimimalla linkkinä perheen ja sairaalan välillä sekä tukemalla perhettä lääkehoidossa, epilepsian hoidossa ja lapsen perushoidossa. Henkistä tukea vauvaperhetyöntekijä tarjosi tukemalla jaksamista ja voimavaraistumista sekä tarjoamalla keskusteluapua.
Analyysistä kävi ilmi, että vauvaperhetyöntekijä tuki varhaista vuorovaikutusta sekä sanallisesti että konkreettisin keinoin. Vuorovaikutuksen sanallinen tukeminen ilmeni äidin vuorovaikutuksen aktivointina, vuorovaikutuksen ohjaamisena sekä palautteen antamisena vuorovaikutuksesta. Vauvaperhetyöntekijä tuki vuorovaikutusta konkreettisesti vuorovaikutusleikkien -laulujen ja -lorujen, vuorovaikutuksen mallittamisen, lapsen vuorovaikutuksen aktivoinnin ja vuorovaikutuksen apuvälineiden avulla. Kiintymyssuhteen muodostumista vauvaperhetyöntekijä tuki auttamalla asiakkaita sopeutumaan lapsen sairauteen sekä tukemalla äitiyttä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vauvaperhetyö Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikössä tukee asiakasperheitä merkitsevästi ja kokonaisvaltaisesti lapsen sairastuessa epilepsiaan. Vauvaperhetyöllä pystytään tukemaan myös lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta sekä kiintymyssuhteen muodostumista. Vauvaperhetyötä Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikössä on jatkossa hyvä kehittää edelleen ottamalla myös isät entistä paremmin mukaan vauvaperhetyöhön. Lisäksi vauvaperhetyötä työmenetelmänä kannattaa tehdä tunnetummaksi vauvaperheiden keskuudessa.
Asiakkaiden kokemuksia vauvaperhetyöstä koottiin yksilöteemahaastatteluilla. Kahdeksan epilepsiayksikön vauvaperhetyön asiakasta suostui haastatteluun. Kaikki haastateltavat olivat äitejä, joiden lapsilla oli imeväisikäisenä alkanut epilepsia tai riski sairastua epilepsiaan. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vauvaperhetyö oli asiakkaille positiivinen kokemus. Asiakkaat olivat tyytyväisiä vauvaperhetyöhön ja sen kautta saamaansa tukeen. Erityisesti korostettiin kotikäyntien merkitystä. Asiakkaat kokivat vauvaperhetyöntekijän kotikäynnit erityisen tärkeiksi lapsen sairastumisen alkuvaiheessa, jolloin perheen kriisitilanne oli pahimmillaan.
Vauvaperhetyön merkitys asiakkaille ilmeni konkreettisena tukena sekä henkisenä tukena. Vauvaperhetyöntekijä tuki perhettä konkreettisesti antamalla tietoa, toimimalla linkkinä perheen ja sairaalan välillä sekä tukemalla perhettä lääkehoidossa, epilepsian hoidossa ja lapsen perushoidossa. Henkistä tukea vauvaperhetyöntekijä tarjosi tukemalla jaksamista ja voimavaraistumista sekä tarjoamalla keskusteluapua.
Analyysistä kävi ilmi, että vauvaperhetyöntekijä tuki varhaista vuorovaikutusta sekä sanallisesti että konkreettisin keinoin. Vuorovaikutuksen sanallinen tukeminen ilmeni äidin vuorovaikutuksen aktivointina, vuorovaikutuksen ohjaamisena sekä palautteen antamisena vuorovaikutuksesta. Vauvaperhetyöntekijä tuki vuorovaikutusta konkreettisesti vuorovaikutusleikkien -laulujen ja -lorujen, vuorovaikutuksen mallittamisen, lapsen vuorovaikutuksen aktivoinnin ja vuorovaikutuksen apuvälineiden avulla. Kiintymyssuhteen muodostumista vauvaperhetyöntekijä tuki auttamalla asiakkaita sopeutumaan lapsen sairauteen sekä tukemalla äitiyttä.
Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vauvaperhetyö Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikössä tukee asiakasperheitä merkitsevästi ja kokonaisvaltaisesti lapsen sairastuessa epilepsiaan. Vauvaperhetyöllä pystytään tukemaan myös lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta sekä kiintymyssuhteen muodostumista. Vauvaperhetyötä Lasten ja nuorten sairaalan epilepsiayksikössä on jatkossa hyvä kehittää edelleen ottamalla myös isät entistä paremmin mukaan vauvaperhetyöhön. Lisäksi vauvaperhetyötä työmenetelmänä kannattaa tehdä tunnetummaksi vauvaperheiden keskuudessa.