Rintarangan liikkuvuusharjoittelulla kohti kirkkaampaa lauluaääntä
Saarinen, Piia (2012)
Saarinen, Piia
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091215208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013091215208
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia naiskuorolaulajien 12 viikon rintarangan liikkuvuutta lisäävän ja niska-hartiaseudun verenkiertoa parantavan harjoittelun vaikutusta oktaavialaan, äännönkestoon ja heidän subjektiivisiin tuntemuksiinsa kurkunpään olotilasta ja laulamisen helppoudesta naispuolisilla kuorolaulajilla.
Tutkimuksen koeryhmänä oli joutsenolainen naiskuoro (N=15) ja kontrolliryh-mänä lappeenrantalaisen viihdekuoron naislaulajat (N=10). Aineisto kerättiin syksyn 2011 ja alkuvuoden 2012 aikana. Koeryhmä teki itsenäisesti progressiivisesti eteneviä rintarangan liikkuvuusharjoitteita, joihin liittyivät niska-hartiaseudun verenkiertoa vilkastuttavat alkulämmittelyt sekä venyttelyt. Kont-rolliryhmä jatkoi normaalia elämää kuorolauluharrastuksineen.
Tutkimuksen alku- ja loppumittauksina oli kyselylomake laulajan subjektiivisista tuntemuksista kurkunpäässä sekä laulamisen helppoudesta, keuhkofunktioarvomittaukset, rintarangan liikkuvuusmittaukset, äännönkeston mittaus sekä matalimman ja korkeimman saavutetun sävelen mittaus. Keuhkofunktioarvoista mitattiin FVC, FEV1 ja PEF, rintarangan liikkuvuudesta mitattiin rintakehän laajeneminen sisäänhengityksen aikana ja selkärangan pituus eteentaivutuksessa suhteessa sen pituuteen suorana (Stibor).
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS 19.0 – tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p<0,05. Kahdentoista viikon terapeuttinen harjoittelu paransi tilastollisesti merkitsevästi korkeimman saavutetun sävelen tasoa, Stibor -testin tulosta sekä keuhkojen toiminnallista tilavuutta kuvaavaa FVC-arvoa. Lisäksi subjektiivisissa tuntemuksissa laulamisen helppoudesta oli yksilötasolla muutoksia positiiviseen suuntaan. Tulokset saattavat johtua kurkunpäänlihasten harjoittelun myötä vähentyneestä jännityksestä ja parantuneesta keuhkojen toiminnasta sekä äänihuuliraon alapuolisen paineen hallitummasta säätelystä.
Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää pienen otoskoon vuoksi. Jatkotutkimuksia tarvitaan suuremmalla otoskoolla ja tarkemmilla mittausmenetelmillä tulosten yleistettävyyden parantamiseksi.
Tämän tutkimuksen perusteella rintarangan liikkuvuusharjoittelusta voi kuitenkin olla kliinistä merkitystä oktaavialan laajentamisessa ja äänen kestävyydessä niille laulajille, joilla on ongelmia äänen laadussa.
Tutkimuksen koeryhmänä oli joutsenolainen naiskuoro (N=15) ja kontrolliryh-mänä lappeenrantalaisen viihdekuoron naislaulajat (N=10). Aineisto kerättiin syksyn 2011 ja alkuvuoden 2012 aikana. Koeryhmä teki itsenäisesti progressiivisesti eteneviä rintarangan liikkuvuusharjoitteita, joihin liittyivät niska-hartiaseudun verenkiertoa vilkastuttavat alkulämmittelyt sekä venyttelyt. Kont-rolliryhmä jatkoi normaalia elämää kuorolauluharrastuksineen.
Tutkimuksen alku- ja loppumittauksina oli kyselylomake laulajan subjektiivisista tuntemuksista kurkunpäässä sekä laulamisen helppoudesta, keuhkofunktioarvomittaukset, rintarangan liikkuvuusmittaukset, äännönkeston mittaus sekä matalimman ja korkeimman saavutetun sävelen mittaus. Keuhkofunktioarvoista mitattiin FVC, FEV1 ja PEF, rintarangan liikkuvuudesta mitattiin rintakehän laajeneminen sisäänhengityksen aikana ja selkärangan pituus eteentaivutuksessa suhteessa sen pituuteen suorana (Stibor).
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS 19.0 – tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p<0,05. Kahdentoista viikon terapeuttinen harjoittelu paransi tilastollisesti merkitsevästi korkeimman saavutetun sävelen tasoa, Stibor -testin tulosta sekä keuhkojen toiminnallista tilavuutta kuvaavaa FVC-arvoa. Lisäksi subjektiivisissa tuntemuksissa laulamisen helppoudesta oli yksilötasolla muutoksia positiiviseen suuntaan. Tulokset saattavat johtua kurkunpäänlihasten harjoittelun myötä vähentyneestä jännityksestä ja parantuneesta keuhkojen toiminnasta sekä äänihuuliraon alapuolisen paineen hallitummasta säätelystä.
Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää pienen otoskoon vuoksi. Jatkotutkimuksia tarvitaan suuremmalla otoskoolla ja tarkemmilla mittausmenetelmillä tulosten yleistettävyyden parantamiseksi.
Tämän tutkimuksen perusteella rintarangan liikkuvuusharjoittelusta voi kuitenkin olla kliinistä merkitystä oktaavialan laajentamisessa ja äänen kestävyydessä niille laulajille, joilla on ongelmia äänen laadussa.