Oman elämäntarinan työstäminen osana työttömien kuntouttavaa työtoimintaa
Myllylä, Mervi (2014)
Myllylä, Mervi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402232556
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402232556
Tiivistelmä
Pitkittyvä työttömyys koskettaa suurta joukkoa ihmisiä heikentäen heidän hyvinvointiaan monin tavoin. Sillä on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kuntouttavan työtoiminnan avulla pyritään parantamaan pitkäaikaistyöttömien elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta he eivät syrjäytyisi täysin yhteiskuntamme toiminnoista. Päätavoitteena on näiden henkilöiden auttaminen takaisin työelämään, mutta nykyisessä työmarkkinatilanteessa tähän tavoitteeseen päästään vain harvoin. Käytännön toiminnassa korostuukin enemmän asiakkaiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun kohentaminen vallitsevissa olosuhteissa.
Yksi tapa etsiä uusia voimavaroja elämään on tutustuminen omaan elämäntarinaan. Erilaiset omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssit ja ryhmät ovat nykyisin hyvin suosittuja. Myös sosiaalialalla elämäkerrallista työotetta käytetään eri yhteyksissä. Useimmille sosiaalipalvelujen asiakkaille itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on liian haasteellista, ja tästä johtuen sosiaalialalla käytetään mieluummin erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten erilaisia pieniä tehtäviä, askartelua, piirtämistä, draamaa ja musiikkia.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää kuntouttavaan työtoimintaan soveltuva, matalankynnyksen periaatteella toimiva malli omaelämäkerrallisesta työskentelystä. Yhdistin opinnäytetyöskentelyyni opintojakson B0109 Kehittämistyön harjoittelu, jonka suoritin loka-marraskuun 2013 aikana Työ & toiminta ry:n Hyvinkään toimipisteessä. Tämän harjoittelujakson aikana suunnittelin ja toteutin viisi osiota sisältäneen ”Oma elämäntarinani” –työskentelyprosessin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli toteuttaa työskentelyprosessi avoimena ryhmänä yhdistyksen tiloissa asiakkaiden ”työaikana”, mutta kahden ensimmäisen kokoontumisen jälkeen totesin, että se ei ole toimiva ratkaisu. Tämän jälkeen jatkoin työskentelyprosessia kahden vapaaehtoisen tutkimushenkilön kanssa yksilötyöskentelynä siten, että he tekivät antamani tehtävät kotonaan ja kävimme kunkin tehtäväosion jälkeen vapaamuotoisen purkukeskustelun.
Selvitin työskentelyn vaikuttavuutta pienimuotoisen narratiivisen tutkimuksen avulla. Käytännössä tämä tapahtui siten, että pyysin molempia tutkimushenkilöitä kertomaan vapaamuotoisesti oman elämäntarinansa ennen työskentelyprosessin alkua sekä toistamiseen sen jälkeen. Äänitin nämä molemmat suullisesti kerrotut tarinat ja litteroin ne myöhemmin, jotta pystyin vertailemaan näitä eri ajankohtina kerrottuja elämäntarinoita. Molempien tutkimushenkilöiden elämäntarinoissa tapahtui positiivisia muutoksia. Lopputulos siis on, että kehittämäni työskentelymalli sinänsä osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta käytännön toteutus vaatii vielä kehittelyä.
Yksi tapa etsiä uusia voimavaroja elämään on tutustuminen omaan elämäntarinaan. Erilaiset omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssit ja ryhmät ovat nykyisin hyvin suosittuja. Myös sosiaalialalla elämäkerrallista työotetta käytetään eri yhteyksissä. Useimmille sosiaalipalvelujen asiakkaille itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on liian haasteellista, ja tästä johtuen sosiaalialalla käytetään mieluummin erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten erilaisia pieniä tehtäviä, askartelua, piirtämistä, draamaa ja musiikkia.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää kuntouttavaan työtoimintaan soveltuva, matalankynnyksen periaatteella toimiva malli omaelämäkerrallisesta työskentelystä. Yhdistin opinnäytetyöskentelyyni opintojakson B0109 Kehittämistyön harjoittelu, jonka suoritin loka-marraskuun 2013 aikana Työ & toiminta ry:n Hyvinkään toimipisteessä. Tämän harjoittelujakson aikana suunnittelin ja toteutin viisi osiota sisältäneen ”Oma elämäntarinani” –työskentelyprosessin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli toteuttaa työskentelyprosessi avoimena ryhmänä yhdistyksen tiloissa asiakkaiden ”työaikana”, mutta kahden ensimmäisen kokoontumisen jälkeen totesin, että se ei ole toimiva ratkaisu. Tämän jälkeen jatkoin työskentelyprosessia kahden vapaaehtoisen tutkimushenkilön kanssa yksilötyöskentelynä siten, että he tekivät antamani tehtävät kotonaan ja kävimme kunkin tehtäväosion jälkeen vapaamuotoisen purkukeskustelun.
Selvitin työskentelyn vaikuttavuutta pienimuotoisen narratiivisen tutkimuksen avulla. Käytännössä tämä tapahtui siten, että pyysin molempia tutkimushenkilöitä kertomaan vapaamuotoisesti oman elämäntarinansa ennen työskentelyprosessin alkua sekä toistamiseen sen jälkeen. Äänitin nämä molemmat suullisesti kerrotut tarinat ja litteroin ne myöhemmin, jotta pystyin vertailemaan näitä eri ajankohtina kerrottuja elämäntarinoita. Molempien tutkimushenkilöiden elämäntarinoissa tapahtui positiivisia muutoksia. Lopputulos siis on, että kehittämäni työskentelymalli sinänsä osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta käytännön toteutus vaatii vielä kehittelyä.