Oman elämäntarinan työstäminen osana työttömien kuntouttavaa työtoimintaa

Abstract

Pitkittyvä työttömyys koskettaa suurta joukkoa ihmisiä heikentäen heidän hyvinvointiaan monin tavoin. Sillä on myös merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kuntouttavan työtoiminnan avulla pyritään parantamaan pitkäaikaistyöttömien elämänhallintaa ja toimintakykyä, jotta he eivät syrjäytyisi täysin yhteiskuntamme toiminnoista. Päätavoitteena on näiden henkilöiden auttaminen takaisin työelämään, mutta nykyisessä työmarkkinatilanteessa tähän tavoitteeseen päästään vain harvoin. Käytännön toiminnassa korostuukin enemmän asiakkaiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun kohentaminen vallitsevissa olosuhteissa.

Yksi tapa etsiä uusia voimavaroja elämään on tutustuminen omaan elämäntarinaan. Erilaiset omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssit ja ryhmät ovat nykyisin hyvin suosittuja. Myös sosiaalialalla elämäkerrallista työotetta käytetään eri yhteyksissä. Useimmille sosiaalipalvelujen asiakkaille itsensä ilmaiseminen kirjoittamalla on liian haasteellista, ja tästä johtuen sosiaalialalla käytetään mieluummin erilaisia toiminnallisia menetelmiä, kuten erilaisia pieniä tehtäviä, askartelua, piirtämistä, draamaa ja musiikkia.

Opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää kuntouttavaan työtoimintaan soveltuva, matalankynnyksen periaatteella toimiva malli omaelämäkerrallisesta työskentelystä. Yhdistin opinnäytetyöskentelyyni opintojakson B0109 Kehittämistyön harjoittelu, jonka suoritin loka-marraskuun 2013 aikana Työ & toiminta ry:n Hyvinkään toimipisteessä. Tämän harjoittelujakson aikana suunnittelin ja toteutin viisi osiota sisältäneen ”Oma elämäntarinani” –työskentelyprosessin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli toteuttaa työskentelyprosessi avoimena ryhmänä yhdistyksen tiloissa asiakkaiden ”työaikana”, mutta kahden ensimmäisen kokoontumisen jälkeen totesin, että se ei ole toimiva ratkaisu. Tämän jälkeen jatkoin työskentelyprosessia kahden vapaaehtoisen tutkimushenkilön kanssa yksilötyöskentelynä siten, että he tekivät antamani tehtävät kotonaan ja kävimme kunkin tehtäväosion jälkeen vapaamuotoisen purkukeskustelun.

Selvitin työskentelyn vaikuttavuutta pienimuotoisen narratiivisen tutkimuksen avulla. Käytännössä tämä tapahtui siten, että pyysin molempia tutkimushenkilöitä kertomaan vapaamuotoisesti oman elämäntarinansa ennen työskentelyprosessin alkua sekä toistamiseen sen jälkeen. Äänitin nämä molemmat suullisesti kerrotut tarinat ja litteroin ne myöhemmin, jotta pystyin vertailemaan näitä eri ajankohtina kerrottuja elämäntarinoita. Molempien tutkimushenkilöiden elämäntarinoissa tapahtui positiivisia muutoksia. Lopputulos siis on, että kehittämäni työskentelymalli sinänsä osoittautui toimivaksi kokonaisuudeksi, mutta käytännön toteutus vaatii vielä kehittelyä.

Working with your own life story as part of the ”work-try-out” period

A large number of people have been unemployed for long periods. Unemployment impairs their welfare in many ways. It has also remarkable social influencies. The authorities have arranged a special service called “work try-out” for people who have been for a long period without work. The aim is that after the “work try-out” period these people could return to the labour market. However today the unemployment is so bad that this is quite often an unrealistic aim. Usually it is more important to support and help these people so that they can live good and healthy lives as part of our society.

One way to get new resources to live your life is by becoming familiar with your own life story. Today there are large number of courses and groups where people are writing their life stories. Working with your life story is also used by social services with different types of clients. Because writing is too difficult for most of clients some other methods are usually used, for example small tasks, hobby crafts, drawing, drama or music.

I took course B0109 Kehittämistyön harjoittelu during October and November 2013 at Työ & toiminta ry in Hyvinkää where about 40 people were on “work try-out” during that time. During my course I planned and carried out a working process which I named “Oma elämäntarinani”. There were five parts with different small tasks and hobby crafts. The original purpose was that meetings of this working process could take place at Työ & toiminta ry during clients “working-time” and all of them could take part. However this was an unsuccessful practice. I carried out two meetings this way but after those meetings I continued individually with two voluntary persons. They did little tasks and hobby crafts at home and then we discussed together about them.

I also wanted to know what kind of influencies this working process had. I studied it by doing some small narrative research. I asked two voluntary persons to tell me their life stories in their own words before the working process and second time after it. I recorded both of their stories and wrote them down so that I could compare them. There were positive changes in both persons’ life stories. This proves that the “Oma elämäntarinani” working process which I planned is successful. However some improvements are needed to be able to carry it out successfully.