KRIISIAUTTAMINEN AMMATTILAISTEN KOKEMANA

Abstract

Kriisillä tarkoitetaan normaaliksi koetun elämän horjuttavaa tapahtumaa, jonka hallitsemiseen hänellä ei ole opittuja keinoja. Kriisissä oleva voi tuolloin kaivata tukea tilanteensa ja tunteidensa käsittelyyn ja kriisistä selviämiseen. Tämän opinnäytetyön tehtävänä on kuvata kriisikeskuksessa työskentelevän ammattilaisen kokemusta kriisiavun antamisesta. Tehtävää lähestytään kriisityön auttamiskeinojen, kriisiapua antavan henkilön vaadittavien taitojen, koetun myötätuntouupumuksen ja eettisten ongelmien teemojen kautta.

Aineistona on käytetty kolmen kriisityöntekijän teemahaastattelua ja analyysi tapahtuu aineistolähtöisen sisältöanalyysin keinoin. Kriisityöntekijöiden kokemuksissa autettavien tilanteet voidaan jakaa traumaattisiin ja ei-traumaattisiin kriiseihin. Suurin osa autettavien tilanteista on ei-traumaattisia kriisejä, joissa ihmisillä on elämässään sellaisia ongelmia, että he kaipaavat ulkopuolista apua tilanteen ratkaisemiseksi. Toiminnassa keskeistä on saada kriisissä oleva löytämään hänelle itselleen sopivat keinot tilanteen ratkaisemiseksi, antaa tietoa kriisin normaalista kulusta ja olla henkilönä, jolle autettava voi tilannettaan purkaa.

Myötätuntouupumus oli vähäisesti ongelmana koettu ilmiö ja työn palkitsevat kokemukset olivat ensisijaisempia. Hyvä kriisiauttaja jaksaa olla kiinnostunut ihmisten tilanteista, eikä ole tullut kyyniseksi työnsä suhteen. Eettisenä ongelmana vastaan voi tulla, että kriisiauttaja voi tietyissä tilanteissa kokea autettavan ansainneen omalla toiminnallaan ongelmansa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tarkastella somaattisten osastojen hoitajien valmiutta auttaa kriisissä olevaa potilasta sekä arvioida erilaisten maailmankuvien vaikutusta erilaisiin kokemuksiin kriisistä.

A crisis denotes a situation which destabilizes the life understood as normal by the person in crisis. To control the situation, the person might not have means learnt before. The one in the middle of a crisis may then yearn for assistance to cope with the situation and to pull through the crisis. The purpose of this thesis is to represent the experiences in providing help in a crisis as seen by the professionals working in a crisis center.

The purpose is approached by the following themes: methods, needed skills, compassion fatigue and ethical problems in the work. I have used three themed interviews given by professional crisis helpers as material for the survey. The reading was implemented by material-based content analysis. In experiences of the crisis workers, the situations people are in can be divided to traumatic and non-traumatic crises. Most of the situations that crisis helpers face are nontraumatic crises where people have such problems involved in their lives that they are in need for outsider help to solve them. In the process, it is essential to help the one in crisis to find personally fitting methods to solve the crisis, to share information of the normal process in crisis and to be a person to whom the situation can be talked about.

Compassion fatigue was felt as a minor phenomenon, and the satisfying experiences felt in the work were more important. A person interested in the issues people have, and not been turned into cynicism with his work, was seen as a good crisis worker. An ethical dilemma emerges when the one providing help feels that the person in need of help has deserved the problems due to his or her own actions. In further studies, the readiness among nurses at somatic wards to help patients in crisis and different world views resulting to different crisis experiences could be discussed.