Optisen pinnanlaadun sorvaus
Nyyssönen, Jussi (2014)
Nyyssönen, Jussi
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403143153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403143153
Tiivistelmä
Työssä tutkittiin timanttityöstetyn, optisesti toiminnallisen pinnan laatua. Tarkoituksena oli tutkia millaisia, pinnanlaatuun vaikuttavia mikrorakenteita pintaan muodostuu. Tavoitteena oli myös selvittää laskennallisen ja toteutuneen pinnankarheuden suhdetta, sekä jos mahdollista, löytää ohjeelliset työstöarvot peilipintojen sorvaukseen.
Tutkimusta varten sorvattiin nanotyöstökoneella pinnankarheudeltaan laskennallisesti määriteltyjä testipintoja. Pintojen todellinen pinnankarheus mitattiin ja tuloksia verrattiin laskennallisiin karheuksiin. Mittauksen yhteydessä muodostetuista topografisista kuvioista tutkittiin pinnan mikrorakenteita sekä syitä niiden muodostumiseen. Testeissä verrattiin myös valon diffraktion määrää testipinnoilla.
Tulosten perusteella timanttityöstetty optinen pinta on aina ominaisuuksiensa suhteen kompromissi. Tutkimuksen mukaan sorvauksessa käytettävän nirkonsäteen pienennys edesauttaa hyvän pinnankarheuden saavuttamista. Tällöin kuitenkin joudutaan syöttönopeutta pienentämään, mikä puolestaan kasvattaa valon diffraktion määrää pinnassa. Tuloksista selviää myös, ettei laskennallinen pinnankarheus vastaa todellisuutta. Vaikka erot mitattujen ja laskennallisten pinnankarheuksien välillä ovat vain muutamia nanometrejä, ovat ne kuitenkin moninkertaisia teoreettiseen pinnankarheuteen verrattuna.
Tutkimus antoi hyödyllistä tietoa pinnankarheuden muodostumisesta ja sen laskentaan liittyvistä epävarmuuksista. Tulokset ovat kuitenkin vasta suuntaa antavia ja kattavan työstötapahtuman suunnitteluohjeistuksen luomiseksi olisi suoritettava jatkotestejä. Näillä testeillä tutkittaisiin työstettävän materiaalin vaikutusta lopputulokseen, sekä sitä, muuttuuko laskennallisen ja toteutuneen pinnankarheuden ero suoraan verrannollisesti suhteessa nirkonsäteeseen.
Tutkimusta varten sorvattiin nanotyöstökoneella pinnankarheudeltaan laskennallisesti määriteltyjä testipintoja. Pintojen todellinen pinnankarheus mitattiin ja tuloksia verrattiin laskennallisiin karheuksiin. Mittauksen yhteydessä muodostetuista topografisista kuvioista tutkittiin pinnan mikrorakenteita sekä syitä niiden muodostumiseen. Testeissä verrattiin myös valon diffraktion määrää testipinnoilla.
Tulosten perusteella timanttityöstetty optinen pinta on aina ominaisuuksiensa suhteen kompromissi. Tutkimuksen mukaan sorvauksessa käytettävän nirkonsäteen pienennys edesauttaa hyvän pinnankarheuden saavuttamista. Tällöin kuitenkin joudutaan syöttönopeutta pienentämään, mikä puolestaan kasvattaa valon diffraktion määrää pinnassa. Tuloksista selviää myös, ettei laskennallinen pinnankarheus vastaa todellisuutta. Vaikka erot mitattujen ja laskennallisten pinnankarheuksien välillä ovat vain muutamia nanometrejä, ovat ne kuitenkin moninkertaisia teoreettiseen pinnankarheuteen verrattuna.
Tutkimus antoi hyödyllistä tietoa pinnankarheuden muodostumisesta ja sen laskentaan liittyvistä epävarmuuksista. Tulokset ovat kuitenkin vasta suuntaa antavia ja kattavan työstötapahtuman suunnitteluohjeistuksen luomiseksi olisi suoritettava jatkotestejä. Näillä testeillä tutkittaisiin työstettävän materiaalin vaikutusta lopputulokseen, sekä sitä, muuttuuko laskennallisen ja toteutuneen pinnankarheuden ero suoraan verrannollisesti suhteessa nirkonsäteeseen.