Kehitysvammaisen henkilön itsenäistyminen ja tulevaisuuden asumistarpeet vanhempien näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata yli 10-vuotiaan kehitysvammaisen lapsensa kanssa asuvien vanhempien näkemyksiä tämän itsenäistymisestä ja tulevaisuuden asumistarpeista. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Millaisia näkemyksiä vanhemmilla on kehitysvammaisten lastensa itsenäistymisestä?, 2. Minkälaista tukea perheen kehitysvammainen jäsen tarvitsee asumiseensa vanhempien näkemyksen mukaan? ja 3. Miten vastaajan tai kehitysvammaisen henkilön taustatekijät vaikuttavat vanhempien kokemuksiin asumistarpeista?

Opinnäytetyön aineisto kerättiin lomakekyselynä eteläsuomalaisessa kunnassa yli 10-vuotiaan kehitysvammaisen lapsensa kanssa asuvilta vanhemmilta, jotka olivat asioineet kunnan vammaispalveluissa. Valintakriteerit täyttäviä perheitä oli yhteensä 48, joista 31 eli 65 % osallistui tutkimukseen. Aineisto käsiteltiin pääosin tilastollisesti. Avointen kysymysten vastauksia analysoitiin sekä numeerisesti että sisällönanalyysin avulla.

Vanhempien taustatekijöillä, kuten iällä tai sukupuolella, ei ollut vaikutusta kehitysvammaisen henkilön itsenäistymistä tai asumistarpeita koskeviin näkemyksiin. Sen sijaan kehitysvamman vaikeusasteella oli yhteyttä vanhempien käsityksiin. Suurin osa vanhemmista toivoi lapselleen ympärivuorokautista tukea tarjoavan asumisratkaisun. Kolmannes vanhemmista näki itsenäisen asumisen mahdolliseksi riittävin tukitoimin, mikä on kolminkertainen määrä verrattuna kuntien nykyisin tarjoamiin asumispalveluihin. Asumisessa tärkeäksi nostettiin asumisympäristöön, henkilöstöön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä seikkoja. Sopivan palveluasumispaikan puute nousi merkittävimmäksi itsenäistymistä estäväksi tekijäksi vanhempien näkökulmasta. Asumispalvelujen kehittämiseksi ehdotetaan palvelujen painopisteen siirtämistä itsenäistä asumista tukeviin palveluihin ja palvelutarpeen mukaan joustaviin palvelukokonaisuuksiin. Lisäksi myös tulevaisuudessa tarvitaan riittäviä valmiuksia ympärivuorokautista tukea tarjoaviin palveluihin vaikeimmin vammaisten henkilöiden osalta.

The purpose of this thesis was to describe parental viewpoints about the independence and future living arrangement requirements of over ten year old intellectually disabled children in a city in Southern Finland.

Main research questions in the work were the following: 1) What views do parents have for their intellectually disabled children’s ability for becoming independent? 2) What kind of support does the intellectually disabled family member need for living? 3) How does the background of the parent or the intellectually disabled person affect family opinions for living arrangement needs?

Data was collected using a questionnaire. Families fulfilling the criteria were altogether 48, from which 31 (65 %) participated in this research. Statistical analysis was carried out for the collected data. Open questions were analysed using both numerical and content based analysis.

The results revealed that parents’ background factors such as age or gender had no effect for the handicapped person’s independence or living arrangement needs. The factor that had a clear effect on parents’ opinions was the level of the intellectual disability in the family member. Most of the parents wished for 24 hour support for their child. One third of the parents saw that an independent living arrangement was possible provided that there were enough resources for supportive actions. Level of needed support was considered higher than what their location currently is capable of providing. Factors considered important in living arrangements were living surroundings, support personnel and social affairs. The lack of suitable living placements was considered the most prohibiting factor for independent living arrangements. Main suggestions that came out for enhancing future independent living services were to move more resources from independent living to supportive services. Besides this also sufficient preparation for 24 hour support for residents with difficult intellectual disabilities was needed.