Mikroyrittäjän tuen tarpeet – Case Espoo
Vaahtia, Viena (2014)
Vaahtia, Viena
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403042792
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403042792
Tiivistelmä
Yrittäjyyden merkitys Suomen kilpailukyvyn rakentamisessa on suuri. Toiminimiyrittäjien määrä tulee lisääntymään, samalla kun tarve kasvuyrityksille korostuu. Yrittäjyysmyönteistä ilmapiiriä kehitetään koulujen yrittäjyyskasvatuksesta aina yrittäjyyspalveluiden parantamiseen. Verkostoitumista tulisi lisätä, ja näin parantaa uusien yrittäjyyden muotojen kehittymistä. Espoon kaupungin yrittäjyyttä lisäävästä ohjelmasta on syntynyt InnoEspoo-hanke. Hanke pyrkii lisäämään Omnia koulutuskuntayhtymän, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksen ja paikallisten yrittäjien yhteistyötä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia ovat espoolaisen mikroyrittäjän tuen tarpeet. Valittu tutkimussuuntaus oli tapaustutkimus, ja menetelmänä puolistrukturoitu haastattelu. Haastattelut toteutettiin kuudelle harkinnanvaraisesti valitulle espoolaiselle pienyrittäjälle joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 aikana. Kolmella yrittäjällä oli yhteys johonkin hankkeen organisaatioon ja kolme oli näiden ulkopuolella. Tutkimuksella haettiin vastausta kysymyksiin, millaista tukea yrittäjät tarvitsevat yrityksen perustamis- ja alkuvaiheessa, millainen on yrittäjien nykytila ja tuen tarpeet ja millaisena yrittäjät näkevät tulevaisuuden tuen tarpeineen. Tutkimuksen tuloksien avulla organisaatioiden ja yrittäjien yhteistyötä pyritään lisäämään yrittäjien tarpeiden mukaisesti, ja näin vahvistamaan yrittäjien menestymisen edellytyksiä ja edistämään uusien opiskelijayritysten syntymistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että mikroyrittäjän tuen tarpeet vaihtelevat suuresti. Osa kaipaa apua markkinointiin, osa kirjanpitoon. Jokaiselle yrittäjälle omien läheisten ja omien verkostojen antama henkinen tuki on tärkeää, ja sitä he ovatkin saaneet riittävästi. Yritysneuvonnoista suurin osa ei ollut saanut tarvitsemaansa apua. Yrittäjillä oli jonkin verran yhteyksiä muihin yrittäjiin, ja tämän vertaistuen katsottiin olevan merkittävässä asemassa. Verkostoituminen ei kuitenkaan valtaosan mielestä ollut hedelmällistä yrittäjäjärjestöjen kautta, ja vain yksi yrittäjä kuuluikin sellaiseen. Yrityksen alkuvaiheessa suurimmaksi haasteeksi nousi rahoituksen saaminen ja sen riittävyys niin pitkälle, että yrittäjä pärjäsi yrityksen tuloilla. Tällä hetkellä melkein kaikkien yrittäjien ongelma oli sama: asiakkaiden tavoittaminen. Markkinointi oli pienimuotoista tai sitä ei ollut ollenkaan, eikä se ollut kovin systemaattista. Yrittäjien omista verkostoista ei ollut ollut apua markkinoinnin suhteen. Yrittäjien verkostot olivat kuitenkin olleet merkittävässä asemassa erityisesti liiketilojen löytymisen suhteen. Verkostojen puoleen käännyttiin ensimmäisenä, kun tarvittiin neuvoja tai tukea, mutta verkostoissa ei välttämättä ollut osaamista juuri yrittäjää askarruttavan ongelman ratkaisuun.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia ovat espoolaisen mikroyrittäjän tuen tarpeet. Valittu tutkimussuuntaus oli tapaustutkimus, ja menetelmänä puolistrukturoitu haastattelu. Haastattelut toteutettiin kuudelle harkinnanvaraisesti valitulle espoolaiselle pienyrittäjälle joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 aikana. Kolmella yrittäjällä oli yhteys johonkin hankkeen organisaatioon ja kolme oli näiden ulkopuolella. Tutkimuksella haettiin vastausta kysymyksiin, millaista tukea yrittäjät tarvitsevat yrityksen perustamis- ja alkuvaiheessa, millainen on yrittäjien nykytila ja tuen tarpeet ja millaisena yrittäjät näkevät tulevaisuuden tuen tarpeineen. Tutkimuksen tuloksien avulla organisaatioiden ja yrittäjien yhteistyötä pyritään lisäämään yrittäjien tarpeiden mukaisesti, ja näin vahvistamaan yrittäjien menestymisen edellytyksiä ja edistämään uusien opiskelijayritysten syntymistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että mikroyrittäjän tuen tarpeet vaihtelevat suuresti. Osa kaipaa apua markkinointiin, osa kirjanpitoon. Jokaiselle yrittäjälle omien läheisten ja omien verkostojen antama henkinen tuki on tärkeää, ja sitä he ovatkin saaneet riittävästi. Yritysneuvonnoista suurin osa ei ollut saanut tarvitsemaansa apua. Yrittäjillä oli jonkin verran yhteyksiä muihin yrittäjiin, ja tämän vertaistuen katsottiin olevan merkittävässä asemassa. Verkostoituminen ei kuitenkaan valtaosan mielestä ollut hedelmällistä yrittäjäjärjestöjen kautta, ja vain yksi yrittäjä kuuluikin sellaiseen. Yrityksen alkuvaiheessa suurimmaksi haasteeksi nousi rahoituksen saaminen ja sen riittävyys niin pitkälle, että yrittäjä pärjäsi yrityksen tuloilla. Tällä hetkellä melkein kaikkien yrittäjien ongelma oli sama: asiakkaiden tavoittaminen. Markkinointi oli pienimuotoista tai sitä ei ollut ollenkaan, eikä se ollut kovin systemaattista. Yrittäjien omista verkostoista ei ollut ollut apua markkinoinnin suhteen. Yrittäjien verkostot olivat kuitenkin olleet merkittävässä asemassa erityisesti liiketilojen löytymisen suhteen. Verkostojen puoleen käännyttiin ensimmäisenä, kun tarvittiin neuvoja tai tukea, mutta verkostoissa ei välttämättä ollut osaamista juuri yrittäjää askarruttavan ongelman ratkaisuun.