Etniseen vähemmistöön kuuluvan naisen kokeman perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistaminen neuvolassa
Seppä, Outi (2014)
Seppä, Outi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404023795
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404023795
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin etniseen vähemmistöön kuuluvien naisten kokeman perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamista äitiys- ja lastenneuvolassa, terveydenhoi-tajien näkökulmasta. Opinnäytetyö oli osa EK-ARTU-hanketta, jonka tavoitteena oli työstää seudullinen turvallisuussuunnitelma Etelä-Kymenlaakson kuntien kanssa yh-teistyössä.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna terveydenhoitajille Kotkan, Pyhtään, Haminan ja Kaakon kaksikon alueella. Haastatteluja oli yhteensä viisi, joista osa toteutettiin yksilöhaastatteluina ja osa ryhmähaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä 13 terveydenhoitajaa, jotka työskentelivät äitiys- tai lastenneuvolassa. Haastattelut litteroitiin ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten perusteella suurin ongelma etniseen vähemmistöön kuuluvien naisten kokeman väkivallan tunnistamattomuuteen oli pintapuolinen asiakassuhde, joka johtui pääasiassa yhteisen kielen puutteesta. Tämän tutkimuksen mukaan terveydenhoitajien vahvuus etniseen vähemmistöön kuuluvien naisten kohtaamisessa, oli kohdata ja kunnioittaa jokaista asiakasta sellaisena kuin hän on. Tulkin käyttö ei lisännyt luottamuksellisuutta tai vuorovaikutuksellisuutta asiakassuhteeseen, vaan muutti vas-taanottokäyntiä enemmän tekniseksi tarkastukseksi. Yhteisen kielen puuttumisen lisäksi ei nähty muita suuria esteitä luottamuksellisen asiakassuhteen syntymiselle eri kulttuureja edustavien ihmisten välillä. Terveydenhoitajat toivoivat lisäresursointia, joka mahdollistaisi useampia ja pidempiä vastaanottoaikoja niille asiakkaille, joille Suomen yhteiskunta järjestelmineen oli vieras. Neuvolan perhetyöntekijän roolia terveydenhoitajan työparina pidettiin erittäin tärkeänä ja tämänkaltaisen yhteistyön kehittämistä toivottiin jatkossa.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna terveydenhoitajille Kotkan, Pyhtään, Haminan ja Kaakon kaksikon alueella. Haastatteluja oli yhteensä viisi, joista osa toteutettiin yksilöhaastatteluina ja osa ryhmähaastatteluina. Haastatteluihin osallistui yhteensä 13 terveydenhoitajaa, jotka työskentelivät äitiys- tai lastenneuvolassa. Haastattelut litteroitiin ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten perusteella suurin ongelma etniseen vähemmistöön kuuluvien naisten kokeman väkivallan tunnistamattomuuteen oli pintapuolinen asiakassuhde, joka johtui pääasiassa yhteisen kielen puutteesta. Tämän tutkimuksen mukaan terveydenhoitajien vahvuus etniseen vähemmistöön kuuluvien naisten kohtaamisessa, oli kohdata ja kunnioittaa jokaista asiakasta sellaisena kuin hän on. Tulkin käyttö ei lisännyt luottamuksellisuutta tai vuorovaikutuksellisuutta asiakassuhteeseen, vaan muutti vas-taanottokäyntiä enemmän tekniseksi tarkastukseksi. Yhteisen kielen puuttumisen lisäksi ei nähty muita suuria esteitä luottamuksellisen asiakassuhteen syntymiselle eri kulttuureja edustavien ihmisten välillä. Terveydenhoitajat toivoivat lisäresursointia, joka mahdollistaisi useampia ja pidempiä vastaanottoaikoja niille asiakkaille, joille Suomen yhteiskunta järjestelmineen oli vieras. Neuvolan perhetyöntekijän roolia terveydenhoitajan työparina pidettiin erittäin tärkeänä ja tämänkaltaisen yhteistyön kehittämistä toivottiin jatkossa.