KYSELYTUTKIMUS DIABETESLASTEN VANHEMMILLE SOSIAALISEN TUEN TARPEESTA JA SEN TOTEUTUMISESTA POHJOIS-KYMENLAAKSOSSA
Paasonen, Elina (2014)
Paasonen, Elina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404063930
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404063930
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia diabetesta sairastavien lasten vanhempien saamaa ja heidän tarvitsemaansa sosiaalista tukea Pohjois-Kymenlaakson alueella. Tavoitteena oli saada tietoa, miten he ovat saaneet henkistä, tiedollista ja konkreettista tukea lapsen ensimmäisen diabetekseen sairastumisvuoden aikana. Tutkimuksen avulla haluttiin myös tuoda esiin, millaista tukea he olisivat tarvineet lapsen sairastuessa diabetekseen.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka sisälsi ainoastaan avoimia kysymyksiä. Sähköinen saatekirje kyselyyn osallistumiseksi lähetettiin 25 henkilölle, joiden yhteystiedot saatiin Pohjois-Kymenlaakson Diabetesyhdistykseltä. Kyselyyn vastasi 13 henkilöä.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat lisääntynyttä sosiaalisen tuen tarvetta heti, kun lapsi oli sairastunut diabetekseen. Vanhemmat olivat saaneet lapsen ensimmäisen sairastumisvuoden aikana henkistä tukea perheeltä, sukulaisilta ja ystäviltä ja heiltä saatu tuki oli luonteeltaan kuuntelua, keskustelemista sekä lähellä olemista. Tiedollista tukea he saivat pääosin terveydenhuollon henkilöstöltä, erilaisina yleisohjeina ja neuvoina diabetekseen liittyen sekä paikallisyhdistyksen vertaistukiryhmistä. Vanhemmat olisivat tarvineet enemmän henkistä tukea erityisesti terveydenhuollon henkilöstöltä. He kaipasivat myös enemmän henkilökohtaista ja yksilöllistä neuvontaa lapsen diabeteksesta ja sen hoidosta. Käytännön tukena he olisivat kaivanneet hoitoapua sairaalle lapselleen.
Tutkimus osoitti, että vanhemmat jäivät diabetekseen sairastuneen lapsen kanssa melko yksin Pohjois-Kymenlaakson alueella. Monien vanhempien oman aktiivisuuden johdosta he saivat vertaistukea, joka auttoi heitä selviytymään. Jatkotutkimushaasteena voitaisiin tutkia isompaa joukkoa samaan aiheeseen liittyen tai pyrkiä kehittämään tukitoimia, joista diabetekseen sairastuneiden lasten vanhemmat hyötyisivät.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka sisälsi ainoastaan avoimia kysymyksiä. Sähköinen saatekirje kyselyyn osallistumiseksi lähetettiin 25 henkilölle, joiden yhteystiedot saatiin Pohjois-Kymenlaakson Diabetesyhdistykseltä. Kyselyyn vastasi 13 henkilöä.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat lisääntynyttä sosiaalisen tuen tarvetta heti, kun lapsi oli sairastunut diabetekseen. Vanhemmat olivat saaneet lapsen ensimmäisen sairastumisvuoden aikana henkistä tukea perheeltä, sukulaisilta ja ystäviltä ja heiltä saatu tuki oli luonteeltaan kuuntelua, keskustelemista sekä lähellä olemista. Tiedollista tukea he saivat pääosin terveydenhuollon henkilöstöltä, erilaisina yleisohjeina ja neuvoina diabetekseen liittyen sekä paikallisyhdistyksen vertaistukiryhmistä. Vanhemmat olisivat tarvineet enemmän henkistä tukea erityisesti terveydenhuollon henkilöstöltä. He kaipasivat myös enemmän henkilökohtaista ja yksilöllistä neuvontaa lapsen diabeteksesta ja sen hoidosta. Käytännön tukena he olisivat kaivanneet hoitoapua sairaalle lapselleen.
Tutkimus osoitti, että vanhemmat jäivät diabetekseen sairastuneen lapsen kanssa melko yksin Pohjois-Kymenlaakson alueella. Monien vanhempien oman aktiivisuuden johdosta he saivat vertaistukea, joka auttoi heitä selviytymään. Jatkotutkimushaasteena voitaisiin tutkia isompaa joukkoa samaan aiheeseen liittyen tai pyrkiä kehittämään tukitoimia, joista diabetekseen sairastuneiden lasten vanhemmat hyötyisivät.