HelsinkiMission Perhekaveri-vapaaehtoistoiminta Uudessa lastensairaalassa

Abstract

Uuden lastensairaalan Perhekaveri-vapaaehtoistoiminta on kehitetty kansalaisjärjestö HelsinkiMission koordinoimassa, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittamassa hankkeessa ”Vapaaehtoistoiminta perheiden tukena Uudessa lastensairaalassa” (2019–2021). Vapaaehtoistoiminnan tavoitteena on tarjota potilasperheille sosiaalista tukea, ylläpitää vanhempien resilienssiä sekä lievittää yksinäisyyden kokemusta tehtävään koulutettujen vapaaehtoisten tarjoaman tuen avulla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Uuden lastensairaalan potilasperheiden ja sairaalan henkilökunnan kokemuksia ja arvioita HelsinkiMission Perhekaveri-vapaaehtoisista sekä kerätä vapaaehtoisten toimintaan liittyviä kehittämistarpeita Uudessa lastensairaalassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta analysoitua tutkimustietoa vapaaehtoistoiminnasta sairaalaympäristössä ja tulosten avulla kehittää toimintaa vastaamaan yhä paremmin sidosryhmien tarpeisiin. Opinnäytetyö on osa hankkeen arviointia ja jatkokehittämistä.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin syksyllä 2021 hyödyntämällä menetelmätriangulaatiota eli käyttämällä kahta, toisiaan täydentävää tutkimusmenetelmää. Aluksi kerättiin kvantitatiivinen kyselylomakeaineisto, jota täydennettiin kvalitatiivisella puolistrukturoidulla teemahaastattelulla neljän potilasraatijäsenen parissa. Aineisto analysoitiin määrällisen ja laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulosten perusteella potilasperheet ja sairaalan henkilökunta pitävät Perhekaveri-vapaaehtoistoimintaa erittäin tarpeellisena ja laadukkaana palveluna osana Uutta lastensairaalaa. Tulosten mukaan Perhekaveri-vapaaehtoiset tarjoavat perheille sosiaalista tukea, joka koostuu vapaaehtoisten tuottamasta käytännön avusta ja henkisestä tuesta. Tulosten perusteella vapaaehtoisten tuottama sosiaalinen tuki on merkittävä ja hyödyllinen lisätuki sairaalassa asioiville perheille ympäri Suomea. Se tuottaa toteutuessaan vahvistusta perheiden resilienssille eli selviytymis- ja palautumiskyvylle haastavassa elämäntilanteessa lapsen sairaalahoidon aikana. Tulosten mukaan vapaaehtoisten käytännön apu ja läsnäolo sairaalassa lievittävät myös perheiden yksinäisyyden tunnetta.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että Perhekaveri-vapaaehtoistoiminnan palvelua tulisi jatkossa vahvistaa ja laajentaa. Tulosten perusteella tietoisuutta Perhekaveri-vapaaehtoistoiminnasta tulee lisätä ja kehittää, jotta palvelu tavoittaa paremmin sen vastaanottajat. Erityisesti sairaalan henkilökunnan tietoisuutta vapaaehtoisten tarjoamasta tuesta perheille tulee lisätä ja vahvistaa, jolloin tieto vapaaehtoisten tuen mahdollisuuksista saavuttaisi perheet tehokkaammin ja läpileikkaavasti hoitoyksiköstä riippumatta. Henkilökunnalta saatu tieto vapaaehtoisten tarjoamasta avusta tukee perheiden luottamusta vapaaehtoistoimintaa kohtaan ja rohkaisee ottamaan apua vastaan. Opinnäytetyön tulosten perusteella Perhekaveri-vapaaehtoistoiminnan keskeisin tavoite toteutuu, jos perheet saavat aktiivisesti ja ajoissa tietoa vapaaehtoistoiminnan tarjoamista tukimahdollisuuksista. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti sairaalan hoitohenkilökunnan näkemyksistä, toiveista ja tarpeista Perhekaveri-vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi.