Adoptiolainsäädäntö Suomessa ja Ruotsissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella adoptiolainsäädäntöjä Suomessa ja Ruotsissa ja vertailla niitä toisiinsa. Tutkimuksessa käsitellään vain alaikäisten lasten adoptioita. Suomi oli allekirjoittanut Euroopan neuvoston uudistetun yleissopimuksen lasten adoptiosta vuonna 2008, mutta sopimuksen ratifiointi edellytti kansalliseen adoptiolainsäädäntöön tehtäviä tarkistuksia. Suomen adoptiolainsäädäntö oli pääosiltaan myös jo lähes 30 vuotta vanhaa, joten muutokset olivat tarpeellisia. Uusi adoptiolaki tuli voimaan Suomessa 1.7.2012. Ruotsissa hallitus teetti adoptiolainsäädännön muutostarpeita käsittelevän mietinnön vuonna 2009, joka ei toistaiseksi kuitenkaan ole johtanut toimenpiteisiin.

Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Teoriaosa koostui pääasiassa suomalaisesta ja ruotsalaisesta lainsäädännöstä, jota tuettiin kirjallisuudella, Internet-lähteillä ja lehtiartikkeleilla. Teoriaosassa on Suomen osalta käyty läpi lainsäädännön kehitystä, sen tilaa ennen uuden lain voimaantuloa ja adoptiolain keskeisiä muutoksia. Ruotsin osalta työ käsittelee lyhyesti ruotsalaisen lainsäädännön taustatietoja, nykytilaa ja adoptiolainsäädännöstä tehdyn mietinnön keskeisiä tavoitteita ja vaikutuksia. Lopuksi lainsäädäntöjä vertaillaan keskenään. Työn empiirinen osa koostui haastatteluista, jotka toteutettiin kahden adoptiopalvelunantajan ja yhden adoptionhakijan avulla. Haastatteluiden tavoitteena oli selvittää adoptioprosessin kulkua järjestön sekä adoptionhakijan näkökulmasta ja pohtia uutta adoptiolakia. Lisäksi haastatteluissa selvitettiin palvelunantajien tekemää yhteistyötä Suomessa ja Ruotsissa, ja lopuksi pohdittiin adoptioiden tilastollisia eroja näiden kahden maan välillä.

Tutkimuksessa havaittiin, että adoptiolainsäädäntö on pääpiirteittäin samanlaista molemmissa maissa. Sekä Suomessa että Ruotsissa lainsäädäntö perustuu vahvasti lapsen näkökulman huomioimiselle. Kotimaisen adoption käsitettä ei Ruotsissa kuitenkaan varsinaisesti tunneta.

The purpose of this thesis was to study and compare adoption related legislations both in Finland and Sweden. The study considers underage adoptions only. Finland accepted the European Convention on the adoption of Children in 2008 but ratification required alterations to Finland’s national adoption legislation system. Existing legislation was also nearly 30 years old so renewing was essential. New adoption law entered into force on July 1st 2012. In Sweden the government assigned a Committee to conduct a study of the needs to alter adoption concerning legislation. So far no amendments have been done.

A qualitative research method was used in the thesis. The information was gathered mainly from legislations in Finland and Sweden. Literature, newspaper articles, Internet and interviews were also used for support. Theory part contains paragraphs of the development of Finnish adoption legislation, its state before reform and essential amendments of the adoption law. For Sweden the study consists of background information and present state of adoption concerning legislation as well as purposes and effects of the study of alteration needs. At the end the gained information is gathered for comparison. Empirical part consists of three interviews with two adoption organizations and one adopter. The purpose of the interviews was to clarify adoption process from organization’s and adopter’s point of view and ponder the new adoption law in Finland. Co-operation of the adoption organizations in Finland and Sweden and adoption related statistic information between these two countries was also discussed.

The results of the study show that adoption related legislations were mainly similar in both countries. A child’s point of view is strongly considered the base of legislation both in Finland and Sweden. The concept of national adoption isn’t really known in Sweden though.