Esikouluikäisen lapsen ylipaino : terveydenhoitajien kokemuksia lapsen ylipainon puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta lastenneuvolassa
Siivonen, Susanna; Krokfors, Mariela (2014)
Siivonen, Susanna
Krokfors, Mariela
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404204501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404204501
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien kokemuksia esikouluikäisen lapsen ylipainon puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta lastenneuvolassa. Lisäksi selvitettiin, mitä menetelmiä terveydenhoitajat käyttivät puheeksi ottamisessa ja ohjaustilanteissa sekä mahdolliset koulutus- ja kehittämistarpeet koskien lapsen ylipainoa. Opinnäytetyön tavoitteena on pyrkiä kehittämään lapsen ylipainon puheeksi ottamista ja ohjausta sekä edistää esikouluikäisen lapsen ja hänen perheensä terveyttä ja hyvinvointia.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tiedonantajina toimivat neljä Lahden alueen lastenneuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tuloksista ilmeni, että ylipainoisia lapsia kävi terveydenhoitajien vastaanotoilla vuodessa useampia. Puutteellisten ravitsemustottumusten ja vähentyneen liikunta-aktiivisuuden katsottiin olevan merkittävinä tekijöinä ylipainon muodostumisessa. Vanhempien elintavoilla oli suuri merkitys lapsen terveyteen sekä ylipainon kehittymiseen, ja usein ongelma kosketti koko perhettä. Osa terveydenhoitajista koki, etteivät vanhemmat aina kyenneet tunnistamaan lapsensa ylipainoa. Lapsen ylipainon puheeksi ottaminen koettiin sekä helpoksi että vaikeaksi, mutta myös terveydenhoitajan velvollisuudeksi. Terveydenhoitajat olivat saaneet sekä hyviä, mutta myös turhauttavia ja tuloksettomia hoitokokemuksia ylipainoisen lapsen hoidossa. He myös nostivat esille ajan riittämättömyyden ohjaustilanteissa.
Kehittämistarpeiksi koettiin ylipainoisen lapsen selkeämmän hoitopolun sekä puheeksi ottamisessa ja terveysneuvonnassa käytettävien menetelmien kehittäminen ja varhaisen puuttumisen korostaminen. Lapsen ylipainoon ja puheeksi ottamiseen liittyvät koulutukset katsottiin hyödyllisiksi. Jatkotutkimusaiheina opinnäytetyöllemme voisivat olla vanhempien kokemusten kartoittaminen lapsen ylipainon puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta sekä ylipainoisen lapsen hoitopolun ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tiedonantajina toimivat neljä Lahden alueen lastenneuvoloissa työskentelevää terveydenhoitajaa. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista eli aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tuloksista ilmeni, että ylipainoisia lapsia kävi terveydenhoitajien vastaanotoilla vuodessa useampia. Puutteellisten ravitsemustottumusten ja vähentyneen liikunta-aktiivisuuden katsottiin olevan merkittävinä tekijöinä ylipainon muodostumisessa. Vanhempien elintavoilla oli suuri merkitys lapsen terveyteen sekä ylipainon kehittymiseen, ja usein ongelma kosketti koko perhettä. Osa terveydenhoitajista koki, etteivät vanhemmat aina kyenneet tunnistamaan lapsensa ylipainoa. Lapsen ylipainon puheeksi ottaminen koettiin sekä helpoksi että vaikeaksi, mutta myös terveydenhoitajan velvollisuudeksi. Terveydenhoitajat olivat saaneet sekä hyviä, mutta myös turhauttavia ja tuloksettomia hoitokokemuksia ylipainoisen lapsen hoidossa. He myös nostivat esille ajan riittämättömyyden ohjaustilanteissa.
Kehittämistarpeiksi koettiin ylipainoisen lapsen selkeämmän hoitopolun sekä puheeksi ottamisessa ja terveysneuvonnassa käytettävien menetelmien kehittäminen ja varhaisen puuttumisen korostaminen. Lapsen ylipainoon ja puheeksi ottamiseen liittyvät koulutukset katsottiin hyödyllisiksi. Jatkotutkimusaiheina opinnäytetyöllemme voisivat olla vanhempien kokemusten kartoittaminen lapsen ylipainon puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta sekä ylipainoisen lapsen hoitopolun ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen.