Trakeostomoidun lapsen dekanylaatioprosessi Lasten kotisairaalassa : opas hoitohenkilöstölle
Rihu, Milja; Koskenvuori, Suvimari (2022)
Lataukset:
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203133415
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203133415
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää hoitotyötä kuvaamalla trakeostomoidun lapsen dekanylaatioprosessin eri vaiheet. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Lasten kotisairaalan hoitohenkilöstölle käyttöön opas aiheesta trakeostomoidun lapsen dekanylaatioprosessi. Opinnäytetyö on työelämää kehittävä eli toiminnallinen opinnäytetyö. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Lasten ja nuorten tulosyksikön sekä Laurean ammattikorkeakoulun kanssa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys sisältää tietoa trakeostomasta, dekanylaatioprosessista, siihen sisältyvistä tutkimuksista ja toimenpiteistä (bronkoskopia, laryngoplastia, unipolygrafia), korkitusharjoituksista, itse dekanylaatiosta ja lapsen hoidosta dekanylaation jälkeen. Trakeostoma on hengitystieavanne, joka tehdään kirurgisesti ja aukkoon laitetaan trakeostomakanyyli, jonka avulla voi hengittää. Bronkoskopia on hengitysteiden tähystystutkimus, jossa tutkitaan taipuisalla tähystimellä nielu, äänihuulet, henkitorvi ja keuhkoputkisto. Laryngoplastia on kurkunpään korjaustoimenpide. Unipolygrafia on tutkimus, jolla selvitetään unenaikaisia hengitys- ja liikehäiriöitä. Korkitusharjoituksilla tarkoitetaan trakeostomakanyylin korkittamista tietyn tyyppisellä korkilla, jolloin lapsi käyttää ylähengitysteitä trakeostoman sijaan. Dekanylaatio tarkoittaa trakeostomakanyylin poistamista, jolloin palautetaan lapsen mahdollisuus hengittää ylähengitysteiden kautta. Lapsen hoito dekanylaation jälkeen kattaa trakeostoma-aukon hoidon ja kivun hoidon.
Aiheesta tuotettiin opas, johon Lasten kotisairaalan hoitohenkilöstö tutustui etukäteen, jonka jälkeen he arvioivat oppaan hyödyllisyyttä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullisen tutkimuksen menetelmää. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisella teemahaastattelulla, joka toteutettiin haastattelemalla Lasten kotisairaalan hoitohenkilöstöä. Ryhmämuotoisen teemahaastattelun teema-alueet muodostettiin teoreettisesta viitekehyksestä. Teema-alueet olivat: unipolygrafia, bronkoskopia, laryngoplastia, korkitusharjoitukset, dekanylaatio ja opas ’Trakeostomoidun lapsen dekanylaatioprosessi Lasten kotisairaalassa’. Lisäksi haastattelussa hyödynnettiin teemoja tarkentavia kysymyksiä. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tulosten perusteella hoitohenkilöstö koki, että oppaasta oli heille hyötyä ja heidän on helpompi kertoa esimerkiksi lapsen vanhemmille, mitä dekanylaatiprosessi sisältää ja mihin on hyvä varautua. Haastattelun perusteella saatiin myös hyviä ehdotuksia oppaan jatkokehittämiseksi.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys sisältää tietoa trakeostomasta, dekanylaatioprosessista, siihen sisältyvistä tutkimuksista ja toimenpiteistä (bronkoskopia, laryngoplastia, unipolygrafia), korkitusharjoituksista, itse dekanylaatiosta ja lapsen hoidosta dekanylaation jälkeen. Trakeostoma on hengitystieavanne, joka tehdään kirurgisesti ja aukkoon laitetaan trakeostomakanyyli, jonka avulla voi hengittää. Bronkoskopia on hengitysteiden tähystystutkimus, jossa tutkitaan taipuisalla tähystimellä nielu, äänihuulet, henkitorvi ja keuhkoputkisto. Laryngoplastia on kurkunpään korjaustoimenpide. Unipolygrafia on tutkimus, jolla selvitetään unenaikaisia hengitys- ja liikehäiriöitä. Korkitusharjoituksilla tarkoitetaan trakeostomakanyylin korkittamista tietyn tyyppisellä korkilla, jolloin lapsi käyttää ylähengitysteitä trakeostoman sijaan. Dekanylaatio tarkoittaa trakeostomakanyylin poistamista, jolloin palautetaan lapsen mahdollisuus hengittää ylähengitysteiden kautta. Lapsen hoito dekanylaation jälkeen kattaa trakeostoma-aukon hoidon ja kivun hoidon.
Aiheesta tuotettiin opas, johon Lasten kotisairaalan hoitohenkilöstö tutustui etukäteen, jonka jälkeen he arvioivat oppaan hyödyllisyyttä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullisen tutkimuksen menetelmää. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisella teemahaastattelulla, joka toteutettiin haastattelemalla Lasten kotisairaalan hoitohenkilöstöä. Ryhmämuotoisen teemahaastattelun teema-alueet muodostettiin teoreettisesta viitekehyksestä. Teema-alueet olivat: unipolygrafia, bronkoskopia, laryngoplastia, korkitusharjoitukset, dekanylaatio ja opas ’Trakeostomoidun lapsen dekanylaatioprosessi Lasten kotisairaalassa’. Lisäksi haastattelussa hyödynnettiin teemoja tarkentavia kysymyksiä. Aineisto analysointiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Tulosten perusteella hoitohenkilöstö koki, että oppaasta oli heille hyötyä ja heidän on helpompi kertoa esimerkiksi lapsen vanhemmille, mitä dekanylaatiprosessi sisältää ja mihin on hyvä varautua. Haastattelun perusteella saatiin myös hyviä ehdotuksia oppaan jatkokehittämiseksi.