Käräjäoikeuden konkurssihakemusprosessia oikeusmuotoilemalla kohti digiajan oikeusturvaa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehostaa konkurssihakemusten käsittelyä käräjäoikeudessa ja luoda pohjaa niiden entistä digitaalisemmalle käsittelylle tulevaisuudessa. Käräjäoikeuteen saapuvat konkurssihakemukset olivat puutteellisia ja niiden täydennyttämiseen jouduttiin käyttämään resursseja. Ratkaisuja ongelmaan lähdettiin kehittämään oikeusmuotoilullisesta eli asiakkaiden tarpeista lähtevästä näkökulmasta.

Opinnäytteen oikeudellinen tietoperusta koostui konkursseja ja viranomaisten digitaalisia palveluita koskevan voimassa olevan oikeuden lainopillisesta tutkimuksesta. Oikeustieteellisen tarkastelun lisäksi luotiin katsaus digitaalisen asiakaskokemuksen ja älykkäämpien oikeusteknologisten ratkaisujen teoreettisiin lähtökohtiin sekä aihetta sivuaviin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkittu tietoperusta ohjasi opinnäytteen varsinaista muotoilutieteellisen metodologian avulla suoritettua ratkaisujen kehittämisprosessia.

Kehittämismenetelmänä käytettiin ns. tuplatimanttimallia soveltaen oikeudellista muotoiluajattelua ja palvelumuotoilun periaatteita työkaluineen. Keskeisiä menetelmiä asiakasymmärryksen saavuttamiseen olivat mm. konkurssihakemuspalvelun nykytilan visualisointi, palvelun simulointi testiasiakkaiden kanssa ja erilaiset teemahaastattelut. Lisäksi tutkimuksessa tilastoitiin käräjäoikeuden arkiston konkurssihakemuksia mm. hakijoiden laadun ja hakemusten lainmukaisten puutteiden mukaan. Tutkimuksellisen yhteenvedon kautta luotiin asiakaspersoona, jonka ongelmia keskityttiin ratkaisemaan. Ratkaisujen ideoinnissa keskeisessä roolissa oli erilaisten prototyyppien testaus asiakaskunnassa ja käräjäoikeudessa.

Toimeksiannon konkreettiseksi lopputuotokseksi muotoiltiin uusi pilotointikelpoinen maallikkohakijoiden asiakaskokemusta parantava velallisosakeyhtiön konkurssihakemuslomake. Lisäksi luotiin konsepti konkurssien digitaalisemmasta lähitulevaisuuden AIPA-käsittelystä ja pohdittiin käytännön puitteita konkurssialgoritmin kehittämiseen tähtäävälle kokeilulle pidemmällä aikajänteellä.

Oikeusmuotoilun osallistavilla tutkimusmetodeilla onnistuttiin ratkaisemaan asiakkaiden oikeita ongelmia. Lomakeratkaisulle oli tilausta, koska lähes kaikki maallikkovelallisten konkurssihakemuksista jouduttiin täydennyttämään. Ratkaisulla pystyttiin potentiaalisesti helpottamaan lainmukaisen hakemuksen vireillepanoa, jouduttamaan käsittelyä ja parantamaan asiakkaiden oikeusturvakokemusta myös käräjäoikeuden kannalta kustannustehokkaasti. Lisäksi hakemusten standardisointi kehitetyn lomakkeen kaltaisilla keinoilla saattaisi parantaa hakemustietojen siirrettävyyttä täysin digitaaliseen ympäristöön ja mahdollistaa entistä oikeudenmukaisempaa digiajan oikeusturvan tuottamista tulevaisuudessa.

The purpose of this thesis was to make the district court’s proceedings in bankruptcy application matters more effective and to lay a foundation for their more digital proceedings in the future. Incoming bankruptcy applications to the district court were insufficient and resources had to be used to supplement them. Solutions to the problem were set out to be developed through legal design or customer need perspective.

The theoretical framework of the thesis comprised of juridical research of the law in force regarding bankruptcies and digital services of public authorities. In addition to legal examination, an overview was made into the theoretical basis and previous tangential studies of digital customer experience and more intelligent legal technology solutions. The studied theoretical framework guided the actual solutions development process of the thesis, which was carried out using design methodology.

The so-called Double Diamond model was used as the development method in addition to applying legal design thinking as well as service design principles and tools. The key methods in obtaining customer understanding were, among other things, visualization of the current bankruptcy application service, simulation of the service with test customers and different theme interviews. Additionally, statistics were compiled on bankruptcy applications in the archives of the district court by categorizing them inter alia according to the quality of applicants and the legal defects of applications. The thesis focused on solving the problems of a customer persona that was created through research synthesis. Prototype testing in the customer base and the district court played an essential role in the ideation of solutions.

A ready-to-pilot and layman applicants’ customer experience enhancing bankruptcy application form was designed as the concrete final output of the assignment. The form was meant for a limited liability company as a debtor. In addition, a concept of more digital near future bankruptcy AIPA-proceedings was created. A practical framework for an experiment aiming to create a bankruptcy algorithm further in the future was also considered.

Real problems of the customers were successfully solved using legal design’s inclusive methods. The form solution was a valid option because almost all bankruptcy applications of the layman debtors had to be supplemented. The solution could potentially be used to make it easier to institute a lawful application, to hasten the proceedings and to improve judicial protection experience of the customers in a way that was also cost-effective for the district court. The standardization of applications with means like the developed form could also improve the transferability of application information to a fully digital environment and make it possible to produce more just digital age judicial protection in the future.