Kamera- ja paikkavalvonta työelämässä
Myllykylä, Iina (2022)
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203314286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202203314286
Tiivistelmä
Yksityisyyden suoja on jokaiselle kuuluva perusoikeus, joka on määritelty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ihmisoikeussopimuksissa sekä kansallisella tasolla myös perustuslaissa. Henkilötietosuoja on osa yksityisyyden suojaa.
Vuonna 2018 voimaan astunut Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (679/2016) muutti jäsenvaltioiden, kuten myös Suomen kansallisen tason lainsäädäntöä henkilötietojen käsittelyn osalta. EU:n tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on ollut yhtenäistää unionin jäsenvaltioiden linjaa henkilötietojen käsittelyn ja yksityisyyden suojan osalta. Yleisen tietosuoja-asetuksen täydentämiseksi Suomessa on säädetty tietosuojalaki (1050/2018), joka kumosi aiemmin voimassa olleen henkilötietolain (523/1999). Työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia henkilötietojen käsittelystä työelämässä sääntelee laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Tämän opinnäytetyön tavoitteena on koota yhteen henkilötietojen käsittelyyn työelämässä liittyvä sääntely koskien kameravalvontaa ja työntekijän paikantamista.
Työelämässä on tilanteita, jotka voivat edellyttää kamera- ja paikkavalvontaa kohdistuen työntekijään. Työntekijän yksityisyyden suojan toteutumiseksi lainsäädännössä on määritelty tarkasti, millä tavoin työnantajalla on oikeus toteuttaa valvontaa samalla varmistuen työntekijän yksityisyyden suojaamisesta. Tässä opinnäytetyössä on perehdytty tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain ohella työelämässä käytettävään tekniseen valvontaan ja sen vaikutuksiin henkilötietoja käsiteltäessä, mistä säädetään laissa yksityisyyden suojasta työelämässä. Jotta lukija ymmärtää paremmin unionin oikeuden vaikutuksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, on opinnäytetyön alussa avattu myös Euroopan unionin oikeutta ja sen suhdetta kansalliseen oikeuteen. Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja lähteet koostuvat pääasiassa lainsäädännöstä, hallituksen esityksistä sekä oikeuskirjallisuudesta.
Vuonna 2018 voimaan astunut Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (679/2016) muutti jäsenvaltioiden, kuten myös Suomen kansallisen tason lainsäädäntöä henkilötietojen käsittelyn osalta. EU:n tietosuoja-asetuksen tarkoituksena on ollut yhtenäistää unionin jäsenvaltioiden linjaa henkilötietojen käsittelyn ja yksityisyyden suojan osalta. Yleisen tietosuoja-asetuksen täydentämiseksi Suomessa on säädetty tietosuojalaki (1050/2018), joka kumosi aiemmin voimassa olleen henkilötietolain (523/1999). Työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia henkilötietojen käsittelystä työelämässä sääntelee laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Tämän opinnäytetyön tavoitteena on koota yhteen henkilötietojen käsittelyyn työelämässä liittyvä sääntely koskien kameravalvontaa ja työntekijän paikantamista.
Työelämässä on tilanteita, jotka voivat edellyttää kamera- ja paikkavalvontaa kohdistuen työntekijään. Työntekijän yksityisyyden suojan toteutumiseksi lainsäädännössä on määritelty tarkasti, millä tavoin työnantajalla on oikeus toteuttaa valvontaa samalla varmistuen työntekijän yksityisyyden suojaamisesta. Tässä opinnäytetyössä on perehdytty tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain ohella työelämässä käytettävään tekniseen valvontaan ja sen vaikutuksiin henkilötietoja käsiteltäessä, mistä säädetään laissa yksityisyyden suojasta työelämässä. Jotta lukija ymmärtää paremmin unionin oikeuden vaikutuksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön, on opinnäytetyön alussa avattu myös Euroopan unionin oikeutta ja sen suhdetta kansalliseen oikeuteen. Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja lähteet koostuvat pääasiassa lainsäädännöstä, hallituksen esityksistä sekä oikeuskirjallisuudesta.