Oikeushenkilön rangaistusvastuu ja sen esitutkinnan kehittäminen

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on oikeushenkilön rangaistusvastuu rikoslakirikoksissa. Opinnäytetyössä käsitellään yhteisövastuuta koskevaa lainsäädäntöä, yhteisövastuun esitutkintaa, yhteisösakkovaatimuksen tekemisen edellytyksiä sekä oikeuskäytäntöä. Oikeushenkilön rangaistusvastuusta eli yhteisövastuusta säädettiin rikoslaissamme ensimmäisen kerran vuonna 1995, jonka jälkeen lakiin on tehty useita muutoksia lähinnä soveltamisalaa laajentaen, lisäksi yhteisösakkovaatimuksen harkinnanvaraisuus on poistunut. Lainsäädäntö on edellyttänyt myös muutosta perinteiseen rikosoikeudelliseen ajatteluun, sillä aiemmin vain luonnollisia henkilöitä on voitu tuomita rangaistuksiin.

Opinnäytetyötä varten on tutustuttu lainsäädäntöön ja sen esitöihin, oikeuskirjallisuuteen sekä yhteisövastuusta tehtyihin tutkimuksiin. Vertailun vuoksi tässä opinnäytetyössä esitellään lyhyesti yhteisövastuuta myös naapurimaissamme. Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä on tutkimusta tehtäessä ollut käytettävissä kahdeksan kappaletta. Yhteisösakkojen lukumäärällistä ja laadullista kehitystä ja muutoksia kaikissa oikeusasteissa on tutkittu saatavilla olevien tilastojen perusteella.

Rangaistusvastuun toteutumiseksi huomioita kiinnitetään rikosasian esitutkintaan, jonka voidaan sanoa olevan rikosprosessissa ensimmäinen vaihe. Hyvin suoritetulla esitutkinnalla on merkitystä rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa ja siksi esitutkinnan nykytilaan on suhtauduttava kriittisesti. Opinnäytetyössä selvitetyn perusteella esitutkinnan kehittämiseksi on laadittu yhteistyössä syyttäjäviranomaisen kanssa toimintamalleja rangaistusvastuun selvittämiseksi, jotka esitellään liitteissä 1–3.

Oikeushenkilön rangaistusvastuun toteutuminen on kehittynyt sitä koskevan lainsäädännön voimassa ollessa, mutta kokonaisuutena voitaneen todeta, että edelleen kehitettävää on niin esitutkinnassa ja syyteharkinnassa kuin tuomioistuinkäytännössäkin.

The topic of the thesis is the criminal liability of legal entities in offences against Criminal Code. The thesis deals with the legislation of the criminal liability of legal entities, its pre-trial investigation, the preconditions for sentencing a corporate fine, and legal praxis the criminal liability of legal entities, i.e., corporate liability, was first enacted in our Criminal Code in 1995, after which several amendments have been made to the act, mainly by broadening the scope, and the discretionary of the corporate fine claim has also been removed. The legislation has also required a change in traditional criminal law thinking, as in the past only legal persons have been punishable.

The theory section explores the legislation and its government proposition, legal literature, and inquiries of corporate liability. For comparison, this thesis also briefly presents the criminal liability of legal entities also in our neighboring countries. Eight supreme court preliminary rulings on the criminal liability of legal entities were available when the study was conducted. The quantitative and qualitative development and changes in corporate fines in all court instances have been examined based on available statistics.

To achieve corporatecriminal liability attention is paid to the pre-trial investigation of criminal cases, which can be considered the first step in the criminal procedure. A well-conducted pre-trial investigation is relevant in the later stages of the criminal process, and therefore the current state of the pre-trial investigation must be viewed critically. Based on the thesis, operating models have been developed in co-operation with the Prosecutor's Office to investigate the criminal liability of legal entities for punishment, which are presented in appendices 1-3.

The implementation of the criminal liability of legal entities for punishment has evolved during the period of application of the relevant legislation, however it can be stated that there is still work to be done both in the pre-trial investigation and prosecution and in court praxis.