Sairaanhoitajan rooli iäkkään potilaan kotikuntoisuuden arvioinnissa
Risso Ricci, Kerttu (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402137054
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402137054
Tiivistelmä
Iäkkään potilaan turvallinen kotiutuminen sairaalasta on usein monimutkainen prosessi ja ajankohtainen tutkimuksen ja kehityksen kohde väestön ikääntyessä. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata sairaanhoitajan roolia iäkkään (yli 65-vuotiaan) potilaan kotikuntoisuuden arvioinnissa. Tavoitteena oli edistää iäkkään potilaan turvallista kotiutumista sairaalasta. Työelämän yhteistyökumppanina toimi Espoon sairaala.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli viisi sairaanhoitajaa ja haastattelut tehtiin joulukuussa 2021. Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla.
Sairaalasta kotiutuvan iäkkään potilaan kotikuntoisuuteen vaikuttavat sekä potilaan valmius lähteä sairaalasta että arvio siitä, miten hän pärjää kotonaan kotiuduttuaan. Tuloksissa korostui kotona pärjäämisen arvioinnin monimutkaisuus. Yksilöllinen kotiutuksen suunnittelu ja toteutus edellyttävät sairaanhoitajalta taustatietojen, kuten aiemman toimintakyvyn, selvittämistä, tiivistä moniammatillista yhteistyötä ja palveluohjauksen osaamista. Sekä tilanteen selvittäminen että ratkaisujen löytäminen selvittely ovat usein monimutkaista. Sairaanhoitajat kaipaavat enemmän selkeyttä palveluohjaukseen ja kotikuntoutuksen roolin.
Haastatteluista nousi esille, että lisää monialaista tutkimusta ja kehittämistä kaivataan iäkkäiden potilaiden uusintakäynneistä tai ”pyöröovi-ilmiöstä” ja sen ehkäisystä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavina oli viisi sairaanhoitajaa ja haastattelut tehtiin joulukuussa 2021. Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla.
Sairaalasta kotiutuvan iäkkään potilaan kotikuntoisuuteen vaikuttavat sekä potilaan valmius lähteä sairaalasta että arvio siitä, miten hän pärjää kotonaan kotiuduttuaan. Tuloksissa korostui kotona pärjäämisen arvioinnin monimutkaisuus. Yksilöllinen kotiutuksen suunnittelu ja toteutus edellyttävät sairaanhoitajalta taustatietojen, kuten aiemman toimintakyvyn, selvittämistä, tiivistä moniammatillista yhteistyötä ja palveluohjauksen osaamista. Sekä tilanteen selvittäminen että ratkaisujen löytäminen selvittely ovat usein monimutkaista. Sairaanhoitajat kaipaavat enemmän selkeyttä palveluohjaukseen ja kotikuntoutuksen roolin.
Haastatteluista nousi esille, että lisää monialaista tutkimusta ja kehittämistä kaivataan iäkkäiden potilaiden uusintakäynneistä tai ”pyöröovi-ilmiöstä” ja sen ehkäisystä.