”Kaikki voi hirveän paljon paremmin, kun nukutaan paremmin” : uniohjauksen koetut vaikutukset Lapsiperheiden sosiaaliohjauksen perheissä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia vanhemmilla on Helsingin kaupungin Lapsiperheiden sosiaaliohjaus 1 uniohjauksista, sen vaikutuksista perheen hyvinvointiin ja jaksamiseen sekä mitkä tekijät vaikuttivat unikoulun onnistumiseen tai olivat onnistumisen esteenä. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, miten tutkimustuloksia pystytään hyödyntämään uniohjaukseen ohjautumisessa ja uniohjauksen kehittämisessä Lapsiperheiden sosiaaliohjauksessa.

Tietoperustana opinnäytetyössä käytettiin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, artikkeleja ja tieteellisiä tutkimuksia. Teoreettinen viitekehys käsittelee vauvan unen rakennetta, unen puutteen vaikutuksia vauvaan ja vanhempiin, vauvan nukahtamiseen vaikuttavia tekijöitä, unihäiriöitä, uniohjausta ja unikoulumenetelmiä, varhaista vuorovaikutusta ja tukea sekä niiden merkitystä perheille.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kehittämistyönä ja aineisto kerättiin teemahaastattelemalla Lapsiperheiden sosiaaliohjauksessa olleita perheitä, joiden lapset olivat uniohjauksen aikana iältään 3–10-kuukautta. Haastatteluihin osallistui kahdeksan perhettä. Aineisto analysointiin temaattisen sisällönanalyysin menetelmin. Haastatteluiden perusteella järjestettiin aivoriihi, jossa pohdittiin asiakasohjauksen parantamista neuvolasta sekä tiedon lisäämistä vauvojen unesta ja sosiaaliohjauksen uniohjauksesta. Aivoriihessä käytettiin menetelmänä AnswerGarden -työkalua.

Tuloksista kävi ilmi, että perheet kokivat hyvinvointinsa ja jaksamisensa parantuneen, kun he muuttivat vauvan vuorokausirytmiä ikään sopivaksi, vakiinnuttivat iltarutiinit ja purkivat assosiaatiot yleensä yöruokintaan. Myös vauvan itsenäisen nukahtamisen taito ja vanhempien rohkeus tehdä tarvittavat muutokset vaikuttivat vauvan nukahtamiseen ja uneen positiivisesti sekä paransivat siten vanhempien unta ja jaksamista. Unikoulun onnistumisen tekijöitä olivat vauvan vuorokausirytmin muutos, iltarutiinien selkeyttäminen, assosiaatioiden purku, vauvan nukkuminen omassa sängyssä, kotikäynti, perhekohtaisten neuvojen ja ohjeiden antaminen sekä vanhempien sitoutuminen muutosten tekemiseen. Onnistumisen esteenä näytti olevan vauvan kehitysvaiheet. Tuloksista selvisi, että vanhemmat kaipaavat tietoa vauvan unesta, unihäiriöistä sekä niiden hoidosta ja sosiaaliohjauksen palveluista. Lisäksi toive tehokkaammasta ja asiakasystävällisemmästä tavasta ohjata perheitä uniohjaukseen tuli tuloksissa esille.

Tiedon lisäämistä vauvan unesta ja unihäiriöiden hoitomahdollisuuksista yhdessä neuvolan terveydenhoitajien kanssa tulisi kehittää aiempaa asiakaslähtöisemmäksi. Tämä takaisi perheille riittävän varhaisen tuen saamisen ja ehkäisisi vaikeampien ongelmien muodostumista.

Asiasanat: vauvan uni, vauvan unihaasteet, uniohjaus, unikoulu