Lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kokemuksia ja ajatuksia kokemusasiantuntijana toimimisesta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kokemuksia ja ajatuksia kokemusasiantuntijana toimimisesta sekä sitä, millaisia kehittämisehdotuksia heillä on toiminnalle. Toimeksiantajana opinnäytetyölle oli Pesäpuu ry, joka on lastensuojelun kehittämisyhteisö. Tavoitteena oli, että Pesäpuu ry voisi hyödyntää tutkimustuloksia Pesäpuu ry:ssä tehtävän lastensuojelun kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä ja myös jalkauttaa niitä aiheeseen liittyviin kehittämishankkeisiin heidän laajan kumppanuusverkoston avulla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tukea myös UP2US – Vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus maakunnan voimavarana lastensuojelun sijaishuollossa -hankkeen tavoitteita.

Keskeisenä teoriapohjana opinnäytetyössä oli lastensuojelujärjestelmä, kokemusasiantuntijuuden, vertaisuuden ja osallisuuden käsitteet sekä niiden moninaisuus. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin kokemusasiantuntijuutta yleisesti, mutta myös sen historian ja lastensuojelun näkökulmasta. Viitekehyksessä avattiin lisäksi tämän hetken lastensuojelutilastoa.

Kohderyhmänä opinnäytetyössä olivat lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneet Pesäpuu ry:n vertais- ja kehittäjäryhmässä toimivat kokemusasiantuntijanuoret. Tutkielma oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja se toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun muodossa. Puolistrukturoitu teemahaastattelu mahdollisti lisäkysymykset ja tarkennukset. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin, jonka jälkeen se analysointiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.

Opinnäytetyö keskittyi kokemusasiantuntijanuorten subjektiivisiin kokemuksiin. Aineisto koostui Pesäpuu ry:n viiden kokemusasiantuntijanuoren esille tuomista ajatuksista kokemusasiantuntijana toimimiseen liittyen. Keskeisenä tuloksena ilmeni, että kokemusasiantuntijat olivat kokeneet kokemusasiantuntijana toimisen itselleen tärkeänä. Yhdistäviä kokemuksia olivat kokemus kuulluksi tulemisesta, osallistumisen helppoudesta ja vertaisuudesta. Myös kiinnostus lastensuojelun kehittämistyötä kohtaan ja omien kokemusten hyödyntäminen korostui kokemusasiantuntijana toimimiseen motivoivana tekijänä. Tulosten mukaan kokemusasiantuntijatoiminnan ohjaajat koettiin merkittävinä henkilöinä ja tukijoina, jotka varmistavat, että nuorilla on ryhmässä hyvä olla. Ryhmän toimintaan liittyvien kehittämisehdotusten vähäisyydestä voitiin tehdä johtopäätös, että kokemusasiantuntijatoimintaa toteutetaan nuorten toiveet ja tarpeet huomioiden sekä heidän hyvinvointiaan tukien.

Haastateltavien vähäisestä määrästä johtuen jatkotutkimusehdotuksena tuotiin esille, että kokemusasiantuntijoiden kokemuksia voitaisiin selvittää isommalla osallistujamäärällä ja myös muihin kokemusasiantuntijaryhmiin liittyen. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia tarkemmin myös tämän opinnäytetyön tulosten yksittäistä osa-aluetta, kuten kokemusasiantuntijana toimimisen haasteita tai sen opettamia asioita. Myös nuorten kokemusasiantuntijana toimimiseen liittyviin tunnekokemuksiin voisi syventyä lisää.