Vauvaperheiden tuen tarpeet : vauvaperheitä kohtaavien työntekijöiden kokemuksia

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vauvaperheiden tuen tarvetta heitä kohtaavien työntekijöiden kokemusten kautta, sekä kartoittaa työntekijöiden näkemyksiä vauvaperheiden palvelujen kehittämiseksi. Suurin osa suomalaisista vauvaperheistä voi ilmeisen hyvin, mutta osa kuitenkin kaipaa nykyistä enemmän tukea arkeensa. Yleinen keskustelu vauvaperheiden arjesta on usein negatiivissävytteistä. Tämän on arvioitu olevan yhtenä syynä pitkään jatkuneeseen syntyvyyden laskuun Suomessa. Suomalaisella yhteiskunnalla on tahtotila tukea lapsiperheitä ja pitkät perinteet lapsiperheiden tukemisesta erilaisin palveluin sekä tulonsiirroin. YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen pohjautuva kansallisen lapsistrategia korostaa varhaisen tuen palveluiden tarjoamisen merkitystä lapsiperheille. Kuitenkin lastensuojelutilastot osoittavat, että varhainen tuki ei riittävällä tavalla toteudu ja auta tuen tarpeessa olevia perheitä. Nykyistä palvelujärjestelmää uudistetaan parhaillaan meneillään olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistusohjelman avulla, jonka tavoitteena on tuottaa sujuvia asiakaslähtöisiä palveluita, aiempaa pienemmillä kustannuksilla. Meneillään oleva rakenneuudistus nojautuu tutkittuun, asiakkailta ja ammattilaisilta saatuun tietoon. Tämä opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa vauvaperheiden palvelujen kehittämisen tueksi.

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa, haastattelemalla neljää sosiaalipalveluissa vauvaperheiden kanssa työskentelevää työntekijää. Tutkimuskysymyksenä oli: minkälaisia kokemuksia vauvaperheitä kohtaavilla työntekijöillä on vauvaperheiden tuen tarpeista ja minkälaisia näkemyksiä heillä on vauvaperheiden palveluiden kehittämisestä? Työntekijöiden kokemuksien pohjalta muodostui kolme luokkaa vauvaperheiden tuen tarpeista. Ensimmäinen luokka kuvaa sitä, miten tietoyhteiskunta tuo mukanaan erilaisia paineita vauvaperheiden elämään ja miten tietotekniset laitteet vaikuttavat perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen. Toinen luokka kuvaa sitä, miten palvelujärjestelmää tarvitaan korvaamaan luonnollisen tukiverkoston puutetta vauvaperheiden elämänvaiheessa. Kolmas luokka kuvaa vauvaperheiden tarvetta tehostettuun tukeen, kun vanhemmilla on mielenterveyden tai elämänhallinnan ongelmia.

Työntekijöiden näkemyksistä vauvaperheiden palveluiden kehittämiseksi muodostui kaksi pääluokkaa. Työntekijät korostivat riittävän varhain tarjottavan tuen merkitystä ja työn kehittämistä nykyistä asiakastarpeet keskiössä. Varhainen tuki tulisi huomioida kaikissa vauvaperheitä kohtaavissa palveluissa jo raskausaikana sekä lapsen muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana, ennen kuin ongelmat pääsevät kasautumaan. Tarvetta on erityisesti monipuoliselle vertaistukitoiminnalle ja vanhempien mielenterveyttä tukeville sekä perheiden koteihin tuotaville palveluille nykyistä varhemmin. Vauvaperheiden palveluita ja työmuotoja tulisi kehittää myös aiempaa asiakaslähtöisemmiksi ja yksilöllisemmin kohdennetuiksi, jolloin asiakkaiden yksilöllisistä tarpeista käsin nousisivat työn tavoitteet ja toimintatavat. Työaikojen tulisi palvella paremmin asiakkaiden tarpeita ja palveluiden tulisi olla saatavilla myös virka-ajan ulkopuolella. Erityistä tarvetta olisi kehittää työntekijöiden vuorovaikutus, kriisi- ja traumaosaamista sekä ymmärrystä psyykkisistä kehitystarpeista ja niiden vaille jäämisen vaikutuksesta mm. perhesuhteisiin. Jatkotutkimusaiheina nousi erittäin ajankohtaisena aiheena esille perheiden arjessa läsnä olevien medialaitteiden vaikutus vauvojen kehitykseen sekä vauvan ja vanhempien väliseen vuorovaikutukseen.

Asiasanat: vauvaperhe, vanhemmuus, varhainen tuki