”Et kyllähän se siperia sit opettaa” : lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon tuki nuoren itsenäistymisprosessissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa lastensuojelun tarpeisiin kokemusperäistä tietoa haastattelemalla yhdeksää eri puolilla Suomea jälkihuollossa olevaa tai sen läpikäynyttä nuorta, jotta nuorten siirtymistä sijaishuollosta jälkihuoltoon voitaisiin tukea tarkoituksenmukaisesti ja nuoren itsenäistymisprosessi helpottuisi.

Opinnäytetyössämme lähdimme toimeksiantajamme Nuorisokoti Messi Oy:n kanssa selvittämään nuorten arkielämän askareisiin ja itsenäisestä asumisesta selviämiseen liittyviä kokemuksia ja tuen tarpeita, joissa korostuivat kognitiivinen ja aineellinen tuki. Arjen toiminnoista selviämisen sijaan osa haastatelluista toi kuitenkin esille enemmän emotionaalisia ja sosiaalisia tuen tarpeitaan kuin tuen tarvetta käytännön asioiden hoitamiseen.

Opinnäytetyömme tulokset tuovat esille tarpeen lisätä ja ennakoida kognitiivista ja sosiaalista tukea sijaishuollosta jälkihuoltoon siirryttäessä. Aineellista tukea tuntuu nuorilla olevan jo riittävästi. Siirtyminen itsenäiseen arkeen aiheuttaa nuorelle ristiriitaisia tunteita aina itsenäistymisen halusta vastuun tuomaan pelkoon. Nuorten todellinen selviytyminen alkaa kuitenkin vasta sitten, kun jälkihuolto päättyy, eikä silloin kun sijaishuolto päättyy. Valmius itsenäistymiseen tunnistetaan, mutta jälkihuollon aikana voi ilmetä odottamattomia haasteita, eikä apua ei ole aina helppo pyytää. Myös näennäisesti pärjäävät nuoret jäävät helposti ilman tukea. Jälkihuoltoon siirtyneet nuoret kokevat verrattain paljon yksinäisyyttä sekä kaipaavat jonkun, jolle puhua. Tulosten mukaan siirtymävaiheeseen tyytyväisimpiä ovat nuoret, joilla sijais- ja jälkihuoltoa toteuttaa sama organisaatio. Tyytymättömyyttä ja tuen katkeamisen kokemuksia on niillä, joilla jälkihuoltoa on toteuttanut jokin eri organisaatio.

The objective of this thesis was to generate experience-based information for child welfare by interviewing nine young people, who had either completed or were undergoing after-care in various locations around Finland, to be able to provide meaningful support to young people transitioning from substitute care to after-care and to facilitate the process of becoming independent for young people.

We worked together with the Youth Home Messi Ltd. to examine the experiences young people had had with coping with everyday life and independent living as well as their need for support, with emphasis on cognitive and material support. However, instead of support with coping with practical everyday matters, some of the interviewees put more emphasis on their need for emotional and social support.

The results of our examination highlight the need to increase and plan for cognitive and social support when young people transition from substitute care to after-care. It seems that young people already have sufficient material support. Transitioning to independent life is a conflicting time for young people with emotions ranging from wanting to become independent to feeling fearful of the responsibility that comes with it. However, the true test for survival only starts when after-care ends, not after substitute care. The fact that young people are prepared for independence is identified, but unexpected challenges may emerge during after-care, and it may not be easy to ask for help. Young people seeming to cope well sometimes lack support. Young people in after-care feel disproportionately lonely and need someone to talk to. According to the results, young people who have received substitute care and after-care from the same organisation are most satisfied with the transition phase, whereas dissatisfaction and experiences of interrupted support are found in those whose after-care was implemented by a different organisation.