Hirsirakenteinen tilaelementtitalo: 2-kerroksisen talon tilaelementtien liitokset ja välipohjarakenteet
Manninen, Samuli (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052511851
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052511851
Tiivistelmä
Tilaelementtirakentaminen pientaloteollisuudessa on ottanut viime vuosina paljon kehitysaskeleita eteenpäin. Hirsirakenteisena tilaelementtejä ei ole rakennettu vielä kovin paljoa, siksi tutkimusta tarvitaan alueelle lisää. Tavoitteena oli keskittyä erityisesti 2-kerroksisten talojen tilaelementtien saumojen liitoksiin sekä välipohjarakenteisiin. Tärkeinä alueina olivat myös rakenteiden tiiveys ja lujuus.
Päämääriin pääsemiseksi määriteltiin kaksi rakennevaihtoehtoa. Ensimmäisen tavoitteena oli monistaa ensimmäisen kerroksen rakenteet mahdollisimman tarkkaan toiseen kerrokseen. Siinä oli paljon hyviä puolia, mutta myös haasteita. Toisen rakennevaihtoehdon teemana oli kehittää rakennetta erityisesti julkisivun yhtenäisyyden lisäämiseksi. Tämän rakenteen kanssa ei pystytty käyttämään kerrosten välisessä saumassa ulkopuolelta kiinnitettäviä ruuviliitoksia. Ne oli korvattava muilla liitoksilla, joilla vaakakuormat voitiin ottaa vastaan.
Välipohjarakenteesta saatiin suunniteltua sellainen, että kumpaankin kerrokseen saatiin sama huonekorkeus samalla hirsikertamäärällä. Välipohjan mitoituslaskelmat menivät läpi myös tilaelementtien maksimi leveydellä, 4600 mm. Keskeisenä tilaelementtejä sitovana rakennusosana käytettiin hirsiseinän ulkopinnassa följäreitä. Niiden kapasiteetti ruuviliitosten kautta riitti myös vaakakuorman aiheuttaman leikkausvoiman vastaanottamiseen. Laskennassa käytettiin sekä käsi- että tietokoneavusteista laskentaa.
Laajasti viime vuosina Suomessa kehittyneen hirsitaloteollisuuden myötä myös hirsitaloista on mahdollista rakentaa tiiviitä ja energiatehokkaita taloja. Myös arkkitehtuuri on modernisoitunut. Se motivoi entisestään kehittämään tuotteita eri rintamilla. Laskelmat sekä detaljitason suunnitelmat antoivat hyvin työkaluja ja raja-arvoja jatkaa 2-kerroksisten hirsitilaelementtitalojen suunnittelua.
Päämääriin pääsemiseksi määriteltiin kaksi rakennevaihtoehtoa. Ensimmäisen tavoitteena oli monistaa ensimmäisen kerroksen rakenteet mahdollisimman tarkkaan toiseen kerrokseen. Siinä oli paljon hyviä puolia, mutta myös haasteita. Toisen rakennevaihtoehdon teemana oli kehittää rakennetta erityisesti julkisivun yhtenäisyyden lisäämiseksi. Tämän rakenteen kanssa ei pystytty käyttämään kerrosten välisessä saumassa ulkopuolelta kiinnitettäviä ruuviliitoksia. Ne oli korvattava muilla liitoksilla, joilla vaakakuormat voitiin ottaa vastaan.
Välipohjarakenteesta saatiin suunniteltua sellainen, että kumpaankin kerrokseen saatiin sama huonekorkeus samalla hirsikertamäärällä. Välipohjan mitoituslaskelmat menivät läpi myös tilaelementtien maksimi leveydellä, 4600 mm. Keskeisenä tilaelementtejä sitovana rakennusosana käytettiin hirsiseinän ulkopinnassa följäreitä. Niiden kapasiteetti ruuviliitosten kautta riitti myös vaakakuorman aiheuttaman leikkausvoiman vastaanottamiseen. Laskennassa käytettiin sekä käsi- että tietokoneavusteista laskentaa.
Laajasti viime vuosina Suomessa kehittyneen hirsitaloteollisuuden myötä myös hirsitaloista on mahdollista rakentaa tiiviitä ja energiatehokkaita taloja. Myös arkkitehtuuri on modernisoitunut. Se motivoi entisestään kehittämään tuotteita eri rintamilla. Laskelmat sekä detaljitason suunnitelmat antoivat hyvin työkaluja ja raja-arvoja jatkaa 2-kerroksisten hirsitilaelementtitalojen suunnittelua.