Sormiruokailu : opas imeväisikäisten lasten vanhemmille sormiruokailun aloitukseen
Kolehmainen, Virve (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060214804
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060214804
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida opas sormiruokailusta imeväisikäisien lapsien vanhemmille. Tavoitteena oli edistää toimeksiantajan, Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän lastenneuvolan asiakkaiden eli vanhempien tietämystä imeväisikäisten lasten sormiruokailusta ja rohkaista vanhempia lasten sormiruokailuun sekä sen käytännöntoteuttamiseen.
Sormiruokailulla tarkoitetaan kiinteisiin ruokiin siirtymistä lapsentahtisesti. Siinä lapsi vieroittautuu äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta ja harjoittelee syömistä omin sormin. Sormiruokaillessa lapsi säätelee itse, mitä syö ja kuinka nopeasti. Vanhempien vastuulle jää tarjota monipuolista ja terveellistä ruokaa sekä vahtia syömistilannetta. Lapsi on valmis sormiruokailemaan, kun tietyt kriteerit ovat täyttyneet. Nämä kriteerit täyttyvät yksilöllisesti noin puolen vuoden iässä. Sormiruokailu on turvallinen tapa tutustuttaa lapsi kiinteisiin ruokiin soseiden ja lusikkaruokailun sijasta. Vanhemmilla täytyy kuitenkin olla riittävät tiedot, jotta sormiruokailu on turvallista.
Sormiruokaopas kehitettiin viisi vaiheisen tuotteistamisprosessin mukaisesti. Oppaan sisältö kerättiin näyttöön perustuvasta tiedosta, kirjallisuudesta, tutkimuksista ja artikkeleista. Oppaan aiheen rajauksena toimi sormiruokailun aloitus. Oppaassa käsitellään sormiruokailua yleisesti, sen aloitusta, sormiruokia, hyötyjä ja turvallisuutta. Oppaasta tuli tiivis, mutta kattava. Oppaan arvioimiseksi se esitestattiin neuvolan asiakkaiden vanhemmilla. Sähköiseen palautekyselyyn vastasi yksi vanhempi. Lisäksi toimeksiantaja ja tekijän tuttava antoivat palautetta. Varsinainen opas valmistui näiden palautteiden pohjalta. Opinnäytetyö taas arvioitiin laadullisten luotettavuuskriteereiden mukaisesti.
Aiempaa opasta sormiruokailusta ei Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymällä ollut vanhemmille, joten uusi sormiruokaopas auttaa terveydenhoitajia sormiruokailuun ohjaamisessa. Se myös hyödyttää vanhempia, kun he saavat suullisen ohjauksen lisäksi neuvolasta mukaansa kirjallisen oppaan. Tuloksena syntyi siis täysin uusi tuote, johon tekijä ja palautteen antajat olivat tyytyväisiä.
Jatkokehittämisaiheena voisi olla hyödyllistä selvittää parin vuoden päästä, kuinka sormiruokaoppaan käyttöönotto on sujunut ja ovatko terveydenhoitajat kokeneet oppaan hyödyttävän heidän työtään. Samalla oppaan päivittäminen voi olla tarpeellista, sillä uutta tietoa voi tulla sormiruokailuun ja ravitsemussuositukset muuttua. Jatkossa voisi myös kehittää oppaan vanhemmille keskittyen myöhempään sormiruokailuun ja 1–3-vuotiaiden ravitsemukseen. Myös mielenkiintoinen tutkimus voitaisiin teettää Suomessa toteutettavasta sormiruokailusta.
Sormiruokailulla tarkoitetaan kiinteisiin ruokiin siirtymistä lapsentahtisesti. Siinä lapsi vieroittautuu äidinmaidosta tai äidinmaidonkorvikkeesta ja harjoittelee syömistä omin sormin. Sormiruokaillessa lapsi säätelee itse, mitä syö ja kuinka nopeasti. Vanhempien vastuulle jää tarjota monipuolista ja terveellistä ruokaa sekä vahtia syömistilannetta. Lapsi on valmis sormiruokailemaan, kun tietyt kriteerit ovat täyttyneet. Nämä kriteerit täyttyvät yksilöllisesti noin puolen vuoden iässä. Sormiruokailu on turvallinen tapa tutustuttaa lapsi kiinteisiin ruokiin soseiden ja lusikkaruokailun sijasta. Vanhemmilla täytyy kuitenkin olla riittävät tiedot, jotta sormiruokailu on turvallista.
Sormiruokaopas kehitettiin viisi vaiheisen tuotteistamisprosessin mukaisesti. Oppaan sisältö kerättiin näyttöön perustuvasta tiedosta, kirjallisuudesta, tutkimuksista ja artikkeleista. Oppaan aiheen rajauksena toimi sormiruokailun aloitus. Oppaassa käsitellään sormiruokailua yleisesti, sen aloitusta, sormiruokia, hyötyjä ja turvallisuutta. Oppaasta tuli tiivis, mutta kattava. Oppaan arvioimiseksi se esitestattiin neuvolan asiakkaiden vanhemmilla. Sähköiseen palautekyselyyn vastasi yksi vanhempi. Lisäksi toimeksiantaja ja tekijän tuttava antoivat palautetta. Varsinainen opas valmistui näiden palautteiden pohjalta. Opinnäytetyö taas arvioitiin laadullisten luotettavuuskriteereiden mukaisesti.
Aiempaa opasta sormiruokailusta ei Sisä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymällä ollut vanhemmille, joten uusi sormiruokaopas auttaa terveydenhoitajia sormiruokailuun ohjaamisessa. Se myös hyödyttää vanhempia, kun he saavat suullisen ohjauksen lisäksi neuvolasta mukaansa kirjallisen oppaan. Tuloksena syntyi siis täysin uusi tuote, johon tekijä ja palautteen antajat olivat tyytyväisiä.
Jatkokehittämisaiheena voisi olla hyödyllistä selvittää parin vuoden päästä, kuinka sormiruokaoppaan käyttöönotto on sujunut ja ovatko terveydenhoitajat kokeneet oppaan hyödyttävän heidän työtään. Samalla oppaan päivittäminen voi olla tarpeellista, sillä uutta tietoa voi tulla sormiruokailuun ja ravitsemussuositukset muuttua. Jatkossa voisi myös kehittää oppaan vanhemmille keskittyen myöhempään sormiruokailuun ja 1–3-vuotiaiden ravitsemukseen. Myös mielenkiintoinen tutkimus voitaisiin teettää Suomessa toteutettavasta sormiruokailusta.