Kelan perhe-etuuksien ratkaisutyöntekijöiden itseopiskelun tila ja sen esteet
Särkkä, Neea (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060415350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060415350
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Kansaneläkelaitoksen perhe-etuuksien ratkaisutyöntekijöiden suhtautuminen itseopiskeluun sekä nostaa esille havaitut itseopiskelun esteet. Itseopiskelu on tärkeä osa ratkaisutyötä, mutta tiedossa ei ollut itseopiskeluun käytetyn ajan määrä. Tavoitteena oli selvittää, hyödynsivätkö perhe-etuuksien ratkaisutyöntekijät itseopiskelua, minkälaisia esteitä itseopiskelun tiellä oli ja miten näitä esteitä voitiin mahdollisesti poistaa. Tietoperustana tutkimuksen tulosten analysoinnin apuna käytettiin aikaisempia tutkimustuloksia aikuisesta oppijana, oppimisen esteistä, työssäoppimisen apukeinoista ja vaikuttamisen mahdollisuuksista. Myös Kelassa jo käytössä olevat oppimisen käytänteet huomioitiin.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Strukturoitu kyselylomake lähetetiin sähköpostilla perhe-etuuksien ratkaisutyöntekijöille. Tulosten analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmistoa. Tulosten perusteella viikoittainen itseopiskeluun käytetty aika oli yllättävän pieni. Tämän lisäksi ikääntyminen näytti vähentävän itseopiskelua. Vastaajat olivat hyvin tietoisia itseopiskelun mahdollisuudesta, mutta itseopiskelua ei kuitenkaan hyödynnetty työnantajan tarkoittamalla tavalla. Mitä lyhempi työsuhde vastaajalla oli takanaan, sitä harvemmin oman etuustiedon ajantasaisuutta varmisteltiin ohjeistuksista. Viikoittain tai useammin tietojaan päivittävien määrä, jäi kaikkien vastaajien keskuudessa alhaiseksi. Itseopiskelu liitettiin usein ratkaisutyöhön, vaikka itseopiskeluun olisi ollut mahdollista käyttää myös erillistä itseopiskeluaikaa. Itseopiskelun esteistä voimakkaimmin esille tuotiin kiire ja henkilökohtaiset määrälliset tavoitteet. Tulosten perusteella on pääteltävissä, että esihenkilöiden viestintää itseopiskeluun ja opiskeltaviin aiheisiin liittyen tulisi selkeyttää. Myös jatkuvan itseoppimisen merkitystä ratkaisutyön oikeellisuuden ja yksilön työhyvinvoinnin näkökulmasta, tulisi tuoda enemmän esille.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Strukturoitu kyselylomake lähetetiin sähköpostilla perhe-etuuksien ratkaisutyöntekijöille. Tulosten analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmistoa. Tulosten perusteella viikoittainen itseopiskeluun käytetty aika oli yllättävän pieni. Tämän lisäksi ikääntyminen näytti vähentävän itseopiskelua. Vastaajat olivat hyvin tietoisia itseopiskelun mahdollisuudesta, mutta itseopiskelua ei kuitenkaan hyödynnetty työnantajan tarkoittamalla tavalla. Mitä lyhempi työsuhde vastaajalla oli takanaan, sitä harvemmin oman etuustiedon ajantasaisuutta varmisteltiin ohjeistuksista. Viikoittain tai useammin tietojaan päivittävien määrä, jäi kaikkien vastaajien keskuudessa alhaiseksi. Itseopiskelu liitettiin usein ratkaisutyöhön, vaikka itseopiskeluun olisi ollut mahdollista käyttää myös erillistä itseopiskeluaikaa. Itseopiskelun esteistä voimakkaimmin esille tuotiin kiire ja henkilökohtaiset määrälliset tavoitteet. Tulosten perusteella on pääteltävissä, että esihenkilöiden viestintää itseopiskeluun ja opiskeltaviin aiheisiin liittyen tulisi selkeyttää. Myös jatkuvan itseoppimisen merkitystä ratkaisutyön oikeellisuuden ja yksilön työhyvinvoinnin näkökulmasta, tulisi tuoda enemmän esille.