Lähestymiskieltolainsäädäntö muutoksessa
Keisanen, Leena (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060415370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060415370
Tiivistelmä
Lähestymiskielto perustuu Suomessa lakiin lähestymiskiellosta (898/1998). Ennen lähestymiskieltolakia Suomessa ei juurikaan ollut lainsäädäntöä, jonka avulla olisi voitu kieltää henkilöä tapaamasta toista henkilöä. Ajantasaiseen lähestymiskieltolakiin ei ole sen voimassaoloaikana tehty suuria muutoksia. Oikeusministeriössä on parhaillaan meneillään hanke, jonka tavoitteena on saada aikaan lakimuutos lähestymiskieltojen tehostamiseksi.
Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää Suomen tämänhetkistä lähestymiskieltolainsäädäntöä ja sen muutostarvetta ja muutosehdotuksia. Selvityksessä on lisäksi pyritty vertailemaan Suomen lainsäädäntöä ja sen ehdotettuja muutoksia valittujen Pohjoismaiden sekä Iso-Britannian lähestymiskieltolainsäädäntöihin.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää. Oikeusdogmaattinen tutkimus pohjautuu ajantasaisiin oikeuslähteisiin ja sen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö tutkittavana olevassa oikeusongelmassa. Lähteenä on käytetty ajantasaisia lakeja, hallituksen esityksiä, lainvalmistelun lausuntomenettelyssä saatuja lausuntoja, eri maiden lainsäädäntöä ja oikeuskirjallisuutta.
Opinnäytetyön selvityksen mukaan lähestymiskieltolain muutokselle vaikuttaa olevan selkeä tarve. Etenkään lähisuhdeväkivallan uhrin osalta lähestymiskieltolaki ei ole niin tehokas kuin sen pitäisi olla. Ehdotetut lakimuutokset saivat tutkituissa lausunnoissa niin kannatusta kuin lisäselvitysehdotuksiakin sekä uusia muutosehdotuksia harkittavaksi. Eri maiden lähestymiskielloissa oli keskenään eroja. Näiden maiden lainsäädännöstä löytyi keinoja, joita voisi soveltaa Suomen lähestymiskieltolainsäädännön muutoksissa.
Opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää Suomen tämänhetkistä lähestymiskieltolainsäädäntöä ja sen muutostarvetta ja muutosehdotuksia. Selvityksessä on lisäksi pyritty vertailemaan Suomen lainsäädäntöä ja sen ehdotettuja muutoksia valittujen Pohjoismaiden sekä Iso-Britannian lähestymiskieltolainsäädäntöihin.
Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä on käytetty oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää. Oikeusdogmaattinen tutkimus pohjautuu ajantasaisiin oikeuslähteisiin ja sen tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö tutkittavana olevassa oikeusongelmassa. Lähteenä on käytetty ajantasaisia lakeja, hallituksen esityksiä, lainvalmistelun lausuntomenettelyssä saatuja lausuntoja, eri maiden lainsäädäntöä ja oikeuskirjallisuutta.
Opinnäytetyön selvityksen mukaan lähestymiskieltolain muutokselle vaikuttaa olevan selkeä tarve. Etenkään lähisuhdeväkivallan uhrin osalta lähestymiskieltolaki ei ole niin tehokas kuin sen pitäisi olla. Ehdotetut lakimuutokset saivat tutkituissa lausunnoissa niin kannatusta kuin lisäselvitysehdotuksiakin sekä uusia muutosehdotuksia harkittavaksi. Eri maiden lähestymiskielloissa oli keskenään eroja. Näiden maiden lainsäädännöstä löytyi keinoja, joita voisi soveltaa Suomen lähestymiskieltolainsäädännön muutoksissa.