Presidentin armahdusoikeus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella tasavallan presidentin armahdusoikeutta. Työn tavoitteena oli tutkia, miten armahdusoikeus ja -käytäntö on muuttunut ja pohtia mitä syitä muutoksille voisi olla. Tavoitteena oli myös pohtia, onko presidentin armahdusoikeus enää tarpeellinen.

Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytetään lainopillista tutkimusta ja lisäksi oikeusvertailua. Lähteinä käytetään lainsäädäntöä, niin ajantasaista kuin aikanaan voimassa olleita lakeja, sekä muiden tarkasteltavien valtioiden lakeja. Tämän lisäksi opinnäytetyössä käytetään lakien esitöitä, kuten hallituksen esityksiä ja perustuslakivaliokunnan mietintöä. Lisäksi opinnäytetyössä käytetään oikeuskirjallisuutta ja esimerkiksi Oikeusministeriöstä saatuja tilastotietoja. Keskeinen lähde on Suomen perustuslaki (731/1999) ja sen lainvalmisteluasiakirjat.

Opinnäytetyössä tarkastellaan aluksi presidentin armahdusoikeutta yleisesti ja paneudutaan hieman sen historiaan sekä itse armahdusprosessiin. Tämän jälkeen tutkitaan armahduskäytäntöä Suomessa tilastotietojen valossa. Lopuksi opinnäytetyössä tarkastellaan armahdusoikeutta lyhyesti muutaman muun valtion osalta.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että armahduskäytäntö on muuttunut. Sekä saapuneet armahdushakemukset että myönteiset armahduspäätökset ovat vähentyneet. Tämä johtuu esimerkiksi vuoden 2006 lopulla tulleesta elinkautisvankien vapautumista koskevasta lakimuutoksesta ja rikoslainsäädännön kehittymisestä. Lisäksi johtopäätöksenä voidaan todeta, että armahdusoikeutta voidaan pitää edelleen tarpeellisena. On tärkeää, että tuomitulla on mahdollisuus tiettyjen seikkojen vuoksi saada armahdus. Suomessa on toiminut nykyinen käytäntö hyvin, ja pakottavaa tarvetta muutoksille ei ainakaan nykytilanteessa ole.