Hukkalämpö ja sen hyödyntäminen : pelletin raaka-ainekuivureiden hönkähöyryn lämpötehon vaikutukset laitoskokonaisuuden energiataseeseen
Romppanen, Taneli (2022)
Romppanen, Taneli
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060615805
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060615805
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön lähtökohtana oli tarkastella hukkalämpöä ja sen talteenottoa. Näistä tutkimuksista saadun aineiston perusteella tuli määrittää Neova Groupin pellettitehtaan pelletin raaka-ainekuivureiden hönkähöyrynä tuottama hukkalämmön energiasisältö ja sen mahdolliset käöyttökohteet. Jo ennen projektin alkua oli kohtuullisen selvää, että hukkalämpö tultaisiin valjastamaan kaukolämpökäyttöön vastaamaan osasta lähialueen vaatimasta lämmöntuotosta.
Opinnäytetyössä paneuduttiin hukkalämpökäsitteeseen yleisesti ja tarkasteltiin sen ilmenemismuotoja eri ympäristöissä teollisuudessa sekä arkielämässä. Lisäksi huomioitiin ympäristötietoisuuden vaikutukset hukkalämmön määrän muutoksiin, sekä yleisimmät metodit, joilla hukkalämpöä saataisiin tehokkaasti hyödynnettyä eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä.
Pelletin raaka-ainekuivureiden tuottama hukkalämmön määrä määritettiin matemaattisesti käytössä olevien suureiden, kuten lämpötilan ja haihtuvan vesimäärän avulla. Laskentaperusteina käytettiin maksimituoton lukuja, jolloin vältyttiin alimitoitukselta. Talteen otettavissa ollut energiamäärä suhteutettiin sitten laitoskokonaisuuden energiataseeseen, jotta nähtiin saatava kokonaishyöty ja mahdollinen lisätarve kaukolämmön lämmöntuotossa.
Opinnäytetyössä paneuduttiin hukkalämpökäsitteeseen yleisesti ja tarkasteltiin sen ilmenemismuotoja eri ympäristöissä teollisuudessa sekä arkielämässä. Lisäksi huomioitiin ympäristötietoisuuden vaikutukset hukkalämmön määrän muutoksiin, sekä yleisimmät metodit, joilla hukkalämpöä saataisiin tehokkaasti hyödynnettyä eri tilanteissa ja toimintaympäristöissä.
Pelletin raaka-ainekuivureiden tuottama hukkalämmön määrä määritettiin matemaattisesti käytössä olevien suureiden, kuten lämpötilan ja haihtuvan vesimäärän avulla. Laskentaperusteina käytettiin maksimituoton lukuja, jolloin vältyttiin alimitoitukselta. Talteen otettavissa ollut energiamäärä suhteutettiin sitten laitoskokonaisuuden energiataseeseen, jotta nähtiin saatava kokonaishyöty ja mahdollinen lisätarve kaukolämmön lämmöntuotossa.
