Voiko valituksella vaikuttaa omaan oikeusturvaansa? : valituksen sisällön vaikutus jatkokäsittelyluvan myöntämiseen Helsingin hovioikeudessa
Vierikko, Joel (2022)
Vierikko, Joel
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716305
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060716305
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, onko Helsingin hovioikeudelle osoitetun valituksen sisällöllä ja käytetyllä sanastolla vaikutusta jatkokäsittelyluvan ratkaisemisessa. Tutkimuksen tavoitteena oli myös mahdollisuuksien mukaan tuottaa tietoa oikeudellisille avustajille siitä, että millaisella valituksella jatkokäsittelylupa myönnetään.
Tutkimuksen perustana olivat valitukset, jotka olivat saapuneet Helsingin hovioikeuteen 30.9.2021 – 17.10.2021 välisenä aikana, joihin soveltuvat jatkokäsittelylupasäännökset ja joissa päätös jatkokäsittelyluvasta oli tehty 25.1.2022 mennessä. Lyhyt aikaväli johtui siitä, että kun hovioikeus antaa asiassa ratkaisun, sähköiset kappaleet valituksista poistetaan.
Tutkimusmetodiksi valikoitui oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen metodi. Tutkimus keskittyy valituksien sisältöön, jolloin lainopillinen tarkastelu on ainoa soveltuva metodi tämän tyyppiseen tutkimukseen.
Tutkimuksen tulos oli, että valituksen kohteena oleva käräjäoikeuden ratkaisulla on suurempi vaikutus, kuin muilla tekijöillä jatkokäsittelyluvan myöntämisessä. Tulos tarkoitti sitä, että Helsingin hovioikeudessa on noudatettu oikeudenkäymiskaaren säädöksiä jatkokäsittelylupaa harkittaessa.
Tutkimuksessa selvisi myös, että valituksissa oli yhteneväisyyksiä, sen mukaan myönnettiinkö asiassa jatkokäsittelylupaa vaiko ei, sekä sen mukaan minkä tyyppinen asia oli kyseessä. Valittajien itse laatimia valituksia oli tutkimuksen kohteena sen verran vähän, että luotettavaa tilastoa siitä, että oliko avustajan käyttämisellä vaikutusta jatkokäsittelyluvan saamiseen, ei pystynyt otannan perusteella tehdä. Opinnäytetyö käsittelee myös jatkokäsittelylupaa, sekä edeltänyttä seulontamenettelyä kokonaisuudessaan.
Tutkimuksen perustana olivat valitukset, jotka olivat saapuneet Helsingin hovioikeuteen 30.9.2021 – 17.10.2021 välisenä aikana, joihin soveltuvat jatkokäsittelylupasäännökset ja joissa päätös jatkokäsittelyluvasta oli tehty 25.1.2022 mennessä. Lyhyt aikaväli johtui siitä, että kun hovioikeus antaa asiassa ratkaisun, sähköiset kappaleet valituksista poistetaan.
Tutkimusmetodiksi valikoitui oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen metodi. Tutkimus keskittyy valituksien sisältöön, jolloin lainopillinen tarkastelu on ainoa soveltuva metodi tämän tyyppiseen tutkimukseen.
Tutkimuksen tulos oli, että valituksen kohteena oleva käräjäoikeuden ratkaisulla on suurempi vaikutus, kuin muilla tekijöillä jatkokäsittelyluvan myöntämisessä. Tulos tarkoitti sitä, että Helsingin hovioikeudessa on noudatettu oikeudenkäymiskaaren säädöksiä jatkokäsittelylupaa harkittaessa.
Tutkimuksessa selvisi myös, että valituksissa oli yhteneväisyyksiä, sen mukaan myönnettiinkö asiassa jatkokäsittelylupaa vaiko ei, sekä sen mukaan minkä tyyppinen asia oli kyseessä. Valittajien itse laatimia valituksia oli tutkimuksen kohteena sen verran vähän, että luotettavaa tilastoa siitä, että oliko avustajan käyttämisellä vaikutusta jatkokäsittelyluvan saamiseen, ei pystynyt otannan perusteella tehdä. Opinnäytetyö käsittelee myös jatkokäsittelylupaa, sekä edeltänyttä seulontamenettelyä kokonaisuudessaan.