Perhevapaauudistus tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäjänä: joustavuus perhe-elämän ja työn tasapainottamiseen

Abstract

Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, miten tämän vuoden syksynä voimaan tuleva perhevapaauudistus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Työ keskittyi erityisesti siihen, miten reformi vaikuttaa perheiden näkökulmasta perhevapaiden käyttöön, sivuten vain hieman rakenteellista kehystä. Työn tavoitteena oli vertailla aiempaa ja uudempaa perhevapaamallia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta ja eritellä niitä ominaisuuksia, jotka uudessa perhevapaamallissa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Samalla johtopäätöksissä tarkasteltiin, mitä vielä uudessa perhevapaamallissa olisi hyvä huomioida yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistymiseksi. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon määrittelemisessä selvitettiin, mikä on tasa-arvon- ja yhdenvertaisuuslain sisältö ja niiden kehityksen tausta. Perhevapaiden tarkastelun taustalla käytettiin yhteiskuntatutkimukseen nojaavaa tutkimusta sekä oikeussosiologian menetelmiä, joilla tarkastellaan oikeuden vaikutusta yhteiskunnallisesti. Pääasiallisina lähteinä käytettiin lainvalmisteluaineistoa ja muita erilaisia virallislähteitä sekä oikeuskirjallisuutta ja -tutkimusta sekä yhteiskuntatutkimusta. Yhdenvertaisuuden edistymisen tarkkailun tueksi luettiin taustatiedoksi monimuotoisten perheiden perhevapaiden käytön haasteista.

Tulosten perusteella perhevapaauudistuksen uusi joustavampi malli mahdollistaa periaatteellisella tasolla tasa-arvoisemman perhevapaiden jakautumisen ja molempien vanhempien oikeuden työelämän ja perheen tasapainoiseen yhdistämiseen. Silti työoikeudellisen sääntelyn vähäiset muutokset uhkaavat jättää perhevapaauudistuksen vajavaiseksi, jolloin uudistuksen tosiasiallinen tarkoitus eli perhevapaiden tasaisempi jakautumien vanhempien kesken uhkaa jäädä käytännössä toteutumatta. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että oikeutta imetystaukoihin ei säädetty uudistuksen yhteydessä työsopimuslakiin. Kuitenkin perhevapaaseen säädetyt joustot molemmille vanhemmille luovat pohjaa tasa-arvon ja perhevapaiden tasaisemmalle jakautumiselle, joka ajan saatossa normalisoi isillekin pidempiä perhevapaita. Perhevapaauudistus on pääasiallisesti edelleen tehty kahden vanhemman perheille, joka heikentää yhdenvertaisuuden edistymistä. Positiivista on, että oikeus perhevapaisiin on sidottu lapseen, eikä siihen, montako vanhempaa lapsella on. Yksinhuoltajaperheissä perhevapaan pituus on yhtä pitkä kuin kahden vanhemman perheissä. Kuitenkin perheissä, joissa on kahta useampi vanhempi, kuten apila- poly- tai uusioperheissä, sosiaalisten vanhempien keskinäinen perhevapaaoikeus ei kohdistu tasaisesti kaikille vanhemmille. Yksinhuoltajaperheiden osalta työelämään palaamisen tasa-arvoisuus on heikolla tasolla uudistuksen jälkeenkin. Perhevapaauudistuksessa olisi voitu ottaa huomioon paremmin monimuotoiset perheet ja taata kaikille vanhemmille yhtäläiset oikeudet hoivaan ja työhön.

The purpose of this paper was to examine how the family leave reform coming into effect this fall will improve social equality and egalitarianism. The paper focused on reviewing how the reform affects practical decisions made by families, only briefly looking at the structural framework. The thesis aims to compare the old and new family leave models, how they affect equality, and to specify those features of the new model which improve equality. It was discussed in the conclusion how the new model might still be improved regarding equality. The definitions section discussed what the laws regarding social equality contain and how they have developed. As background for the examination of family leaves, the thesis used social science research and sociology of law, through which the impact of the justice system on social structures will be examined. The primary sources of the thesis were materials for drafting laws and other official sources, and various works of literature and research on law and social studies. To support the examination of social equality, the author has studied materials that aim to understand on the challenges of using family leave for diverse families.

Based on the results the new more flexible family leave model on principle enables a more egalitarian distribution of family leave and allows for both parents to achieve work-life balance. However, the scant adjustments made to labour law threaten to hamper the family leave reform, leading to the true purpose of the reform, namely a more equal distribution of leave between the parents, practically unfulfilled. Especially important is the fact that the right to breastfeeding breaks was not codified into labour contract law alongside the reform. In the end, the flexible family leave for both parents build foundations for social equality and a more egalitarian distribution of family leave, which in time will normalise longer family leaves even for the fathers. The family leave reform has prioritised families with two parents, which weakens the development of social equality. It is good that the right to family leave is tied to the child and not to how many parents the child has. Single-parent households have the same amount of leave as two-parent households. However, in households with more than two parents, as is the case with co-parenting, polygamy, or blended families, the family leave is not distributed equally to all social parents. The equality in returning to the workforce for single-parent households is still problematic even after the reform. Diverse forms of families could have been considered better in the reform, guaranteeing all parents equal rights to childcare and work.