Velocity Based Training verrattuna tavanomaiseen nopeusvoimaharjoitteluun jääkiekkoilijoilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää millaista Velocity Based harjoittelu (VBT) on verrattuna tavanomaiseen nopeusvoima harjoitteluun jääkiekkoilijoilla, sekä pystyykö VBT-harjoittelulla kehittämään lajinomaista (luistelunopeus) räjähtävyyttä paremmin. Tutkimus toteutettiin testaamalla koehenkilöiltä kontrolli-, alku- ja lopputesteissä. Testit sisälsivät yhden toiston maksimin (1 RM) penkkipunnerruksessa, 1 RM takakyykyssä, ja 1 RM maastavedossa VBT-laitteiden avulla, sekä esikevennyshyppy ja luistelunopeus 30 metrin matkalta. Harjoittelujakso kesti seitsemän viikkoa ja pelaajat jaettiin kahteen ryhmään paired matched randomization-menetelmällä. Toinen ryhmä harjoitteli VBT-laitteiden avulla ja toinen (kontrolli ryhmä) ilman VBT-laitteita. Kummatkin ryhmät harjoittelivat melkein samalla harjoitusohjelmalla, ainoa ero ohjelmissa oli työsarjojen pituus. Kontrolliryhmälle toistot olivat ennalta määritetty viisi toistoa (5) ja VBT-ryhmän sarjan pituus määrittyi nopeuden aleneman (VL-%) perusteella. Intervention jälkeen VBT-ryhmä kehittyi keskiarvollisesti penkkipunnerruksessa 2,5 %, takakyykyssä 6,84 % ja maastavedossa 12,66 %. Esikevennyshyppy laski 1,25 % ja 30 metrin luistelu hidastui 0,11 %. Kontrolliryhmä kehittyi keskiarvollisesti penkkipunnerruksessa 3,84 %, takakyykyssä 5,46 % ja maastavedossa 3,86 %. Esikevennyshyppy laski 1,1 % ja luistelunopeus 30 metrillä hidastui 1,2 %. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että molemmat ryhmät kehittyivät kuntosalilla tehdyissä liikkeissä nopeusvoiman ja maksimivoiman osalta. VBT-ryhmä kehittyi penkkipunnerruksessa, kyykyssä ja maastavedossa yhteensä 22 % ja kontrolliryhmä 13,16 %. Luistelunopeudessa kummallakaan ryhmällä ei huomattu merkitsevää muutosta. Harjoittelujakso oli hajanainen ja tästä syystä tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää.