Yläkouluikäisten maastohiihtäjien kestävyysominaisuuksien kehittyminen Varalan Urheiluopiston teettämissä tasotesteissä

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli yläkouluikäisten nuorten maastohiihtäjien kestävyysominaisuuksien kehittyminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa yläkoululeirityksessä olevien nuorten maastohiihtäjien kestävyysominaisuuksien kehitystä Varalan Urheiluopiston teettämissä tasotesteissä tutkimalla juoksuvauhtien ja veren laktaattipitoisuuksien muutoksia kahdella eri ajanjaksolla. Työn taustalla oli tarve analysoida Varalan Urheiluopiston yläkouluikäisille maastohiihtäjille vuosina 2017–2022 teettämät tasotestitulokset.

Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimusaineistona oli 84 henkilön tasotestitulokset. Tutkimusongelmina oli selvittää sukupuolittain jaettuna juoksuvauhtien ja veren laktaattipitoisuusarvojen kehitys puolentoista vuoden aikana ja keväällä tehdyn testin sekä syksyllä tehdyn testin välillä. Aineisto jakaantui siten, että puolentoista vuoden vertailussa oli mukana 10 poikaa ja 14 tyttöä ja kevään ja syksyn testin välisessä vertailussa puolestaan 27 poikaa ja 33 tyttöä. Näistä tuloksista laskettiin ryhmien väliset keskiarvot kolmelle eri kynnysarvolle: aerobinen kynnys, anaerobinen kynnys ja maksimivauhti. Näille kynnysarvoille selvitettiin keskiarvot, keskihajonnat sekä muutosprosentit.

Tutkimus osoitti, että sekä puolentoista vuoden vertailussa, että kevään ja syksyn välisen testin vertailussa kehitystä oli kummallakin sukupuolella tapahtunut kaikilla kynnysarvoilla. Kaiken kaikkiaan puolentoista vuoden aikana tytöillä (n=14) juoksuvauhdit olivat kasvaneet tasaisesti jokaisella kynnysalueella (n. 6.7 %), kun taas pojilla (n=10) oli muutosta tullut aerobisella kynnyksellä (11 %) ja maksimivauhdilla (12.5 %) merkittävästi enemmän, kun puolestaan anaerobisella kynnyksellä (5.7 %). Veren laktaattipitoisuudet olivat pojilla aerobisella kynnyksellä puolentoista vuoden aikana laskeneet (-5,6 %), anaerobisella kynnyksellä nousseet (6,3 %) ja maksimivauhdilla pysyneet lähes samana (-1,3 %) Tytöillä aerobisella kynnyksellä laktaattiarvot olivat laskeneet eniten (-16,2 %), anaerobisella kynnyksellä laskeneet (-4,1 %) ja maksimivauhdilla laskeneet (-6,1) %. Puolentoista vuoden vertailussa veren laktaattipitoisuudet olivat olleet melko samansuuruisia sekä tytöillä, että pojilla.

Kevään testin ja syksyn testin välillä juoksuvauhdit olivat parantuneet jokaisella kynnysalueella sekä tytöillä (n=33), että pojilla (n=27). Tyttöjen ja poikien juoksuvauhdit olivat kasvaneet melko tasaisessa suhteessa eri kynnyksillä. Tyttöjen juoksuvauhtien muutosta sekä aerobisella, että anaerobisella kynnyksellä voitiin pitää tilastollisesti merkitsevinä (p=0,005, p=0,002). Veren laktaattipitoisuudet olivat laskeneet kaikilla kynnysarvoilla sekä tytöillä, että pojilla. Suurimmat muutokset olivat nähtävissä veren laktaattipitoisuuksissa pojilla (-12,6 %) ja tytöillä (-12,0 %) aerobisella kynnyksellä. Pojilla laktaattiarvot laskivat kaikilla kynnysvauhdeilla yli 10 %, mikä on merkittävä lasku.

Jatkotutkimusehdotuksena on tehdä pitkittäistutkimus esimerkiksi 2–3 vuoden aikana. Tasotestitulokset olisi hyvä kerätä samana ajankohtana, jolloin tuloksia voidaan verrata keskenään paremmin. Tuloksista voisi hyödyntää myös pituus- ja painomuuttujia ja niiden kehitystä, jolloin voitaisiin mahdollisesti päätellä enemmän biologisen iän vaiheesta ja merkityksestä tuloksiin.