Ladontakoneen tarkkuuden tutkiminen

Abstract

Ladontakone on elektroniikkateollisuudessa yleisesti käytetty automaatiokone, jonka avulla komponentit asetellaan piirilevylle. Siirryttäessä yhä pienempiin komponentteihin, nousee ladontakoneen tarkkuus tärkeään asemaan. Vanhoissa ladontakoneissa tarkkuus saattaa joskus osoittautua riittämättömäksi uusille pienikokoisille komponenteille. Tämän insinöörityön tilaaja on Kajaanin ammattikorkeakoulu. Työn tarkoituksena on määrittää mittausten avulla koulun elektroniikkalaboratorion MyData TP-9 ladontakoneen tarkkuus, sekä verrata mitattua tarkkuutta valmistajan antamiin arvoihin ja nykypäivän komponenttien vaatimustasoon. Työssä ladontatarkkuuden mittaukseen suunniteltiin testijärjestely, jossa komponentteja ladottiin testilevylle kiinnitetylle kuviolle. Komponenttien sijainnit mitattiin mikrometreillä varustettua mikroskooppia käyttäen ja mittaustulokset käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Jotta tarkkuudesta saataisiin luotettavampi kuva, mittauksissa kokeiltiin erilaisia ladonta-asetuksia sekä erikokoisia komponentteja. Ladontatarkkuusmittauksissa ei päästy aivan valmistajan ilmoittamiin tarkkuuksiin, mutta kone osoittautui tarkkuudeltaan nykypäivän opetuskäytössä ladottaville komponenteille riittäväksi. Ladontatarkkuusmittauksille ei ole olemassa standardisoitua menetelmää ja myös tähän työhön kehitetyn menetelmän tarkkuudessa huomattiin olevan hiukan parannettavaa.

Component placement machines are commonly used automated machines in electronic production. Within the last few years the outer dimensions of the components have become radically smaller. That leads to a fact that some older placement machines are not accurate enough to place new smaller components. This Bachelor’s thesis was done to Kajaani Polytechnic. Its purpose was to determine the accuracy of a placement machine used in the electronic laboratory and to compare the test results to factory specifications and to the needs of the new smaller components. Another aim was to find out the factors causing inaccuracy and to eliminate them. In order to determine the accuracy, a test arrangement where components were placed on a test board had to be developed. Different kinds of placement rates and component sizes were used in the tests in order to get wider test results. According to the test results it was found out that the accuracy of the machine announced in factory specifications is quite optimistic and almost impossible to reach in normal conditions. However, the machine proved to be accurate enough for component placement in normal educational purposes.