Leipomorakennuksen käyttötarkoituksen muutos : - mahdollisuudet ja rajoitukset
Kämäräinen, Matti (2014)
Kämäräinen, Matti
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405117161
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405117161
Tiivistelmä
Tässä insinöörityössä tutkittiin vuonna 1962 rakennetun ja 1991 laajennetun, entisen leipomokiinteistön käyttötarkoituksen muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Tilat ovat toimineet tuotantotiloina ja toimeksiantajan ensisijaisena toiveena oli saada tilat tai osa niistä asuinkäyttöön.
Ensimmäiseksi rakennukselle tehtiin rakennustekninen kuntoarvio, jossa todettiin että rakennus vaatii kunnostusta pintojen osalta mutta kantavat rakenteet arvioitiin hyväkuntoisiksi. Tilojen saaminen jatkokäyttöön ei siis vaadi kustannuksiltaan mittavia kunnostustöitä.
Kaavamääräyksiin perehtyminen ja niitten pohjalta kaupunginarkkitehdin kanssa käydyt keskustelut toivat esille monia määräyksiä, jotka estivät jo tutkimuksen alkuvaiheessa tilojen muuttamisen asuinkäyttöön. Tämän jälkeen päätettiin keskittyä tutkimaan määräyksiä ja ohjeita sekä muita huomioon otettavia seikkoja, jotka koskevat tiloja niiden ollessa luokittelultaan lämpimiä tuotantotiloja.
Pääpaino tässä insinöörityössä on maankäyttö- ja rakennuslain ja –asetuksen sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman antamissa määräyksissä ja ohjeissa, jotka koskevat lämpimiä tuotantotiloja. Koska tilojen pääasiallinen käyttötarve ei muutu, eivät tilat vaadi suuria muutostöitä. Aivan yksityiskohtaisten ohjeiden antaminen on mahdotonta, koska tiloihin tulevan toimijan harjoittamaa tuotantoa ei yksityiskohtaisesti tiedetä. Tuotannon laatu voi vaikuttaa esimerkiksi paloturvallisuusmääräyksiin jotka voivat vaatia esimerkiksi pintamateriaaleilta parempaa palonkestoaikaa.
Ensimmäiseksi rakennukselle tehtiin rakennustekninen kuntoarvio, jossa todettiin että rakennus vaatii kunnostusta pintojen osalta mutta kantavat rakenteet arvioitiin hyväkuntoisiksi. Tilojen saaminen jatkokäyttöön ei siis vaadi kustannuksiltaan mittavia kunnostustöitä.
Kaavamääräyksiin perehtyminen ja niitten pohjalta kaupunginarkkitehdin kanssa käydyt keskustelut toivat esille monia määräyksiä, jotka estivät jo tutkimuksen alkuvaiheessa tilojen muuttamisen asuinkäyttöön. Tämän jälkeen päätettiin keskittyä tutkimaan määräyksiä ja ohjeita sekä muita huomioon otettavia seikkoja, jotka koskevat tiloja niiden ollessa luokittelultaan lämpimiä tuotantotiloja.
Pääpaino tässä insinöörityössä on maankäyttö- ja rakennuslain ja –asetuksen sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman antamissa määräyksissä ja ohjeissa, jotka koskevat lämpimiä tuotantotiloja. Koska tilojen pääasiallinen käyttötarve ei muutu, eivät tilat vaadi suuria muutostöitä. Aivan yksityiskohtaisten ohjeiden antaminen on mahdotonta, koska tiloihin tulevan toimijan harjoittamaa tuotantoa ei yksityiskohtaisesti tiedetä. Tuotannon laatu voi vaikuttaa esimerkiksi paloturvallisuusmääräyksiin jotka voivat vaatia esimerkiksi pintamateriaaleilta parempaa palonkestoaikaa.