Varautuminen yhteisölliseen kriisiin

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhteisöllistä kriisiä ilmiönä varautumisen näkökulmasta. Työn tavoitteena on tuottaa uutta ja jäsenneltyä tietoa yhteisöllisestä kriisistä sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen tueksi. Tarkoituksena on, että työn tuottaman tiedon avulla voidaan jatkossa paremmin tunnistaa ja ymmärtää sosiaali- ja kriisipäivystyksen kannalta keskeisiä yksilön ja yhteisön turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, jonka valmiussuunnittelun tukena opinnäytetyön tuloksia pyritään hyödyntämään.

Opinnäytetyön tietoperustassa kuvataan yhteisöllistä kriisiä ilmiönä, sekä avataan keskeiset varautumiseen liittyvät käsitteet ja prosessit. Varautumista tarkastellaan erityisesti sosiaali- ja terveystoimialan, sekä Helsingin kaupungin näkökulmasta. Samalla esitellään keskeiset toimialan valmiussuunnittelua ohjaavat viranomaistahot ja lainsäädäntö.

Opinnäytetyö on toteutettu laadullisena tutkimustyönä, jonka menetelminä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, sekä asiantuntijahaastatteluita. Menetelmien avulla pyrittiin tarkastelemaan yhteisöllistä kriisiä mahdollisimman laaja-alaisesti, jäsentämään jo olemassa olevaa tietoa, sekä ymmärtämään ilmiön keskeisiä käsitteitä ja niiden välisiä suhteita. Sekä kirjallisuuskatsauksen että haastatteluiden aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tulokset osoittavat, että yhteisöllinen kriisi on tarpeen erottaa sekä suuronnettomuudesta että koko yhteiskuntaa koskettavasta järkyttävästä tapahtumasta, sillä yhteiskunnan eriarvoistumisen myötä yhteiskunnallinen turvallisuudentunne ja resilienssi eivät välttämättä kuvasta kaikkien alueiden tai yhteisöjen valmiutta kohdata kriisejä. Haastetta yhteisölliseen kriisiin varautumiselle asettaa myös nopeasti muuttuva turvallisuusympäristö. Verkostoitunut informaatioyhteiskunta mahdollistaa aivan uudenlaisella tavalla kriisinviestinnän lisäksi myös informaatiovaikuttamisen. Erilaiset yhdistelmäuhat kohdistuvat todennäköisesti tulevaisuudessa valtioiden lisäksi myös yksittäisiin yhteisöihin ja erityisen alttiita vaikuttamiselle ovat ne yhteisöt, jotka eivät koe yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta tai turvallisuutta. Yhteisöllisiin kriiseihin varautuminen vaatii ennakointia, hyvää viranomaisyhteistyötä ja kyvykkyyttä oppia jo tapahtuneista kriiseistä. Jo aikaisemmin tapahtuneiden häiriötilanteiden analysointi ja varautumisen laadun arviointi ovat keskeisiä elementtejä onnistuneelle varautumisprosessille.