Toivo on tärkeintä : Vertaistukihenkilöiden kokemuksia TOIVO-vertaistukipilotissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, millaisia kokemuksia TOIVO-vertaistukipilotissa vertaistukihenkilöillä oli ollut kasvokkain annettavasta vertaistuesta ja yhteistyöstä sairaalan henkilökunnan kanssa vertaistukijoiden toimiessa Rintarauhaskirurgisessa yksikössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa vertaistukijoiden kokemusten pohjalta. Hankittua tietoa voidaan hyödyntää Vertaisresepti-hankkeen jatkosuunnitelmissa vertaistuen kehittämiseen. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä oli, miten vertaistukihenkilöt kokivat vertaistuen antamisen kasvokkain sairaalassa ja miten yhteistyö toteutui henkilökunnan kanssa.

Tutkimuskysymyksenä oli myös, minkälaisia kehittämisehdotuksia vertaistukijoille oli muodostunut kokemuksiensa perusteella. Vertaistukihenkilöt menivät tukemaan hoitojaksolla olevia rintasyöpäpotilaita. TOIVO-vertaistukipilotissa toimivilla vertaistukihenkilöillä oli uudenlainen vertaistuen antamisen tapa, koska tuki annettiin esimerkiksi odotustilassa ja osastolla kasvokkain ilman ennakkovarauksia. Odotustilassa tai potilashuoneessa annettava vertaistuki on oikea-aikaista.

Vertaistukihenkilöt kävivät vertaistukihenkilökoulutuksen. Vertaistukihenkilöiden perehdytyksen sairaalassa toimimisesta suunnittelivat ja toteuttivat Vertaisresepti-hankkeen työntekijät yhdessä HUS:n henkilökunnan kanssa. Vertaistuki voi antaa potilaalle kokemuksen siitä, että hän ei ole yksin ongelmansa kanssa, koska samankaltaisen tilanteen läpikäyneet ovat selvinneet. Potilas voi kertoa omaa tarinaansa, vertainen selviytyjän tarinaa. Hiljainen tieto, käytännön tieto ja tuki voi avata uusia laajempia näkökulmia sekä antaa voimaantumisen kokemuksia potilaalle. Vertaistukihenkilö ei korvaa ammattilaisten työtä, vaan tuen tarkoituksena on antaa potilaalle tunne, että joku kulkee rinnalla ja ymmärtää tunteita ja ajatuksia toisin kuin ihminen, jolla samanlaista kokemusta ei ole ollut.

Laadullinen tutkimus toteutettiin käyttäen fokusryhmähaastattelun menetelmää, johon osallistui neljä (4) vertaistukihenkilöä. Haastattelun tuloksia tarkasteltiin useassa vaiheessa. Tutkimuskysymyksien tarkoituksena oli hankkia tietoa siitä, miten yhteistyö sairaalan henkilökunnan kanssa toteutui, miten vertaistukihenkilöt kokivat kasvokkain annetun vertaistuen sekä millaisia kehittämisehdotuksia heille oli vuoden aikana kertynyt.

Vertaistukihenkilöt kokivat tuen antamisen potilaille mielekkääksi ja antoisaksi. He keskittyivät pilotin alkukuukausina potilaisiin, kun samanaikaisesti yhteistyö sairaalan henkilökunnan kanssa koettiin haastavaksi. Vertaistukihenkilöiden näkemyksen mukaan mahdollisesti toiminnan uudet piirteet hankaloittivat vertaisten työtä, mutta sitten alkuvaiheen ohitettuaan yhteistyö muuttui sujuvaksi, arvostettavaksi ja mieluisaksi.

Vertaistukihenkilöt toivat esille kehittämisideoitaan. Heidän mukaansa toivoa ylläpitävää vertaistoimintaa tulisi laajentaa ja kehittää sekä siitä tulisi puhua enemmän mediassa. Hoitotyön ammattilaisille he ehdottavat syöpäpotilaan hoidon mallia Ruotsista, jossa potilas ja vertainen ovat alusta saakka koko sairauden ajan osa hoitotyön ryhmää.

The purpose of this project was to produce information on what kinds of experiences peer support people had with face-to-face peer support and cooperation with the hospital personnel while they operated in the Breast Surgery Unit. The goal was to produce information based on the experiences of the peer support persons. The information acquired can be utilized in future development plans for Peer prescription-project to develop peer support. The main study questions were; how the peer support persons experienced face-to-face peer support at the hospital, how the cooperation was realized with the staff, and what kind of development proposals they had formed based on their experiences.

The peer support people provided peer support for breast cancer patients during the treatment. Peers working in the TOIVO-a peer support pilot had a new method of offering peer support: the support was given in the waiting room and in the ward face-to-face without appointments. The peer support in the waiting room or in the patient’s room is current. The peer support persons participated in the peer support education. The personnel of the Peer prescription-project planned and actualized the initiation of the peer support persons on the functions of the hospital in cooperation with the personnel of HUS (the Hospital District of Helsinki and Uusimaa).

Peer support can give the patient an experience that she/he is not alone with the problem and other people who have gone through a similar situation have been in a process with the same disease and survived. The patient can tell her/his own story, the peer can tell the survivor’s story. Quiet and practical information with support create new broader points of view and empower a patient. A peer supporter does not replace the work of a professional - but the purpose of the support is to give the patient a feeling that someone goes alongside and understands the feelings and thoughts – rather than a person who has not experienced such experience.

The qualitative study was carried out using a focus group interview method, attended by four (4) peer support persons. The findings of the study were analyzed in various phases. The purpose of the study questions was to obtain information on how the cooperation with the hospital staff was accomplished, how the peer supporters experienced face-to-face peer support, and what kind of development proposals they had during the year.

The peer support persons experienced the assistance to patients as meaningful and fruitful. They focused on the patients during the first few months of the pilot, while at the same time, cooperation with the hospital staff was experienced challenging. From the perspective of the peer support persons, perhaps the new features made it difficult to work with peer support persons, but later the cooperation with the staff become smooth, valued and pleasant. The peer support persons brought their development ideas into discussion. According to them peer support should be expanded and developed and dealt with more in the media. For nursing professionals a cancer patient care model from Sweden is suggested, in which the patient and the peer belong to the nursing team since the beginning of the illness.