Espoolaisten vammaisten lasten ja nuorten ohjattuun liikuntaan osallistuminen ja liikunnan harrastaminen
Parkkonen, Jenni; Yanaa, Heini (2014)
Parkkonen, Jenni
Yanaa, Heini
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710423
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710423
Tiivistelmä
Liikunta on tärkeää vammaisille lapsille ja nuorille, koska riittävän hyvä fyysinen toimintakyky edesauttaa heidän kokonaiskehitystään ja parantaa esimerkiksi osallistumisen mahdollisuuksia. Liikunnan harrastaminen ja harrastusmahdollisuuksien löytäminen on usein vammaiselle vaikeampaa kuin vammattomille. Esimerkiksi ympäristön esteet voivat rajoittaa vammaisten harrastamismahdollisuuksia. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa espoolaisten vammaisten lasten ja nuorten liikuntaan osallistumista, liikunnan harrastamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä liikunta-aktiivisuutta. Liikunnan harrastamiseksi luettiin kaikenlainen vapaa-ajan liikunta. Liikunta-aktiivisuutta verrattiin valtakunnallisiin lasten ja nuorten liikuntasuosituksiin ja harrastamiseen vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin ICF-luokituksen avulla.
Kartoitus toteutettiin kyselynä, johon oli mahdollisuus vastata postitse tai sähköisesti. Kohderyhmän muodostivat VAU:n Sporttiklubin espoolaiset 3-19-vuotiaat jäsenet. Kohderyhmän pienen koon takia käytettiin kokonaisotantaa. Kyselyt lähetettiin 54 espoolaiselle sporttiklubilaiselle, joista 35 vastasi kyselyyn. Vastaajat olivat 4-19-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 12,3 vuotta. Heistä 60 % oli poikia ja 40 % tyttöjä. Suurin osa vastaajista oli liikunta- tai kehitysvammaisia. Lisäksi vastaajissa oli moni- ja näkövammaisia sekä yksi muun vamman ilmoittanut.
Lähes kaikki espoolaiset vammaiset lapset ja nuoret osallistuivat päiväkoti- tai koululiikuntaan ja harrastivat vapaa-ajan liikuntaa. Yleisimpiä harrastuksia olivat uinti, kävely, pyöräily ja leikkiminen, mutta he eivät liikkuneet riittävästi valtakunnallisiin liikuntasuosituksiin nähden. Alle 13-vuotiaista vain 6 % ja 13-19-vuotiaista vain 39 % liikkui riittävästi. Pojat liikkuivat tyttöjä enemmän. Harrastamista edistävinä tekijöinä korostuivat perheen ja kaverien merkitys ja oma kiinnostus liikuntaa kohtaan. Estävistä tekijöistä merkittävin oli, etteivät he olleet löytäneet ikäiselleen tai toimintakyvylleen sijainniltaan ja ajankohdaltaan sopivaa harrastusta. Päivittäin korkeintaan 1-1,5 tuntia ja viikoittain korkeintaan 1-2 kertaa liikkuvista 71 % oli tyttöjä, 43 % liikunta- ja 43 % monivammaisia. Harrastamisen esteitä heillä olivat sopivan liikuntaharrastuksen tai avustajan puuttuminen sekä vaikeavammaisuus. Heistä 72 % oli osallistunut Sporttiklubin toimintaan, pääasiassa lajikokeiluihin.
Espoolaisten vammaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen tulee panostaa ja harrastusmahdollisuuksia tulee edistää muun muassa ympäristön olosuhteita parantamalla. Ruumiin rakenteiden ja toimintojen sijasta harrastamiseen vaikuttivat eniten ympäristö- ja yksilötekijät, joihin voidaan vaikuttaa, kunhan eri tahot ovat niistä tietoisia ja halukkaita yhteistyöhön. Erityisen heikossa asemassa liikuntapalvelujen ja harrastusmahdollisuuksien osalta näyttivät olevan vammaiset tytöt sekä moni- ja vaikeavammaiset lapset ja nuoret. Espoossa on selvästi tarvetta tyttöjen sekä moni- ja vaikeavammaisten liikuntapalveluiden kehittämiselle.
Kartoitus toteutettiin kyselynä, johon oli mahdollisuus vastata postitse tai sähköisesti. Kohderyhmän muodostivat VAU:n Sporttiklubin espoolaiset 3-19-vuotiaat jäsenet. Kohderyhmän pienen koon takia käytettiin kokonaisotantaa. Kyselyt lähetettiin 54 espoolaiselle sporttiklubilaiselle, joista 35 vastasi kyselyyn. Vastaajat olivat 4-19-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 12,3 vuotta. Heistä 60 % oli poikia ja 40 % tyttöjä. Suurin osa vastaajista oli liikunta- tai kehitysvammaisia. Lisäksi vastaajissa oli moni- ja näkövammaisia sekä yksi muun vamman ilmoittanut.
Lähes kaikki espoolaiset vammaiset lapset ja nuoret osallistuivat päiväkoti- tai koululiikuntaan ja harrastivat vapaa-ajan liikuntaa. Yleisimpiä harrastuksia olivat uinti, kävely, pyöräily ja leikkiminen, mutta he eivät liikkuneet riittävästi valtakunnallisiin liikuntasuosituksiin nähden. Alle 13-vuotiaista vain 6 % ja 13-19-vuotiaista vain 39 % liikkui riittävästi. Pojat liikkuivat tyttöjä enemmän. Harrastamista edistävinä tekijöinä korostuivat perheen ja kaverien merkitys ja oma kiinnostus liikuntaa kohtaan. Estävistä tekijöistä merkittävin oli, etteivät he olleet löytäneet ikäiselleen tai toimintakyvylleen sijainniltaan ja ajankohdaltaan sopivaa harrastusta. Päivittäin korkeintaan 1-1,5 tuntia ja viikoittain korkeintaan 1-2 kertaa liikkuvista 71 % oli tyttöjä, 43 % liikunta- ja 43 % monivammaisia. Harrastamisen esteitä heillä olivat sopivan liikuntaharrastuksen tai avustajan puuttuminen sekä vaikeavammaisuus. Heistä 72 % oli osallistunut Sporttiklubin toimintaan, pääasiassa lajikokeiluihin.
Espoolaisten vammaisten lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen tulee panostaa ja harrastusmahdollisuuksia tulee edistää muun muassa ympäristön olosuhteita parantamalla. Ruumiin rakenteiden ja toimintojen sijasta harrastamiseen vaikuttivat eniten ympäristö- ja yksilötekijät, joihin voidaan vaikuttaa, kunhan eri tahot ovat niistä tietoisia ja halukkaita yhteistyöhön. Erityisen heikossa asemassa liikuntapalvelujen ja harrastusmahdollisuuksien osalta näyttivät olevan vammaiset tytöt sekä moni- ja vaikeavammaiset lapset ja nuoret. Espoossa on selvästi tarvetta tyttöjen sekä moni- ja vaikeavammaisten liikuntapalveluiden kehittämiselle.