Inhimillinen pääoma ja kestävä työhyvinvointi sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa

Abstract

Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaali- ja terveysalan valtakunnalliset haasteet, kuten pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä sekä lisääntynyt keskustelu riittävän hyvästä johtamisesta ja työn arvostamisesta. Sosiaali- ja terveysalan rakenneuudistus sekä maailmanlaajuinen koronapandemia ovat myös vaikuttaneet tutkimuksen taustalla. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa, jonka avulla työhyvinvoinnin tukeminen on mahdollista saada näkyvämmäksi osaksi sosiaali- ja terveysalan organisaation strategiaa ja päivittäistä johtamista. Keskeisenä tavoitteena on tunnistaa sellaisia inhimillisen pääoman osa-alueita, jotka vaikuttavat työntekijöiden hyvinvointiin niin organisaatio-, työyhteisö-, kuin yksilötasolla.

Tutkimuskysymyksillä haettiin vastauksia henkilöstön kokemuksiin työhön liittyvistä asenteista sekä työhyvinvoinnin ilmenemisestä yksilötasolla. Lisäksi vastauksia haettiin työn voimavaroihin ja työhön sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä. Laadullinen tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Porvoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle. Kyselyssä on hyödynnetty sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tiedonkeruun menetelmää. Kehittämistehtävänä suunniteltiin työhyvinvoinnin suositukset, joiden pyrkimyksenä oli vahvistaa tutkimuksen konkreettisuutta ja joiden avulla työhyvinvointia ja organisaation inhimillistä pääomaa voidaan tukea paremmin ja luoda samalla kestävämpää työelämää.

Työhyvinvointitutkimuksessa henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn strateginen merkitys organisaation inhimillisenä ja aineettomana pääomana on toistaiseksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Opinnäytetyön teoreettinen näkökulma painottuu aineettoman pääoman osa-alueisiin ja aiempien tutkimusten pohjalta muodostettuun työhyvinvointipääomaan sekä niiden merkitykseen organisaatiossa koettuun työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen. Nykypäivän työelämässä pula osaajista asettaa työhyvinvoinnin organisaatioiden strategiseksi menestystekijäksi. Muuttuva työelämä, ikääntyvä väestö sekä työntekijöiden lisääntyneet odotukset haastavat organisaatiot miettimään arvojaan ja tavoitteitaan. Työnantajalta odotetaan vastuullisuutta niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Tutkimukseen osallistuneiden keskuudessa tärkein työhyvinvointiin vaikuttava tekijä on yhteisöllisyys. Inhimillisille kohtaamisille ja aidolle dialogille on kysyntää. Työn merkityksellisyys sekä henkilöstön sinnikkyys ja itseluottamus ovat arvokkaita voiman lähteitä. Tulokset antavat viitteitä henkilöstön vahvasta potentiaalista kohdata haasteita. Onnistumisen kokemukset ja tieto oman työn merkityksestä asiakkaille auttavat jaksamaan. Vastauksista heijastuu myös kokemus arvostuksen ja kuulluksi tulemisen puutteesta. Työ koetaan merkitykselliseksi, mutta samaan aikaan turhautumisen kokemukset ovat yleisiä. Tämä haastaa miettimään organisaatioiden ja työntekijöiden yhteisiä tavoitteita ja arvomaailmaa. Kestävä ja inhimillinen työelämä edellyttää parempaa kuuntelua, tietojen ja voimavarojen jakamista sekä luottamusta ja empatiaa. Jatkossa tämä vaatii työhyvinvoinnin tutkimukselta laajempaa näkemystä inhimillisen pääoman merkityksestä koko yhteiskunnan tasolla.