Varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointi ja sen kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda selkeästi ja informatiivisesti esille varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin liittyvät tekijät sekä tavat, joilla työhyvinvointia voitaisiin kehittää. Tavoitteena oli löytää varhaiskasvatuksen mahdolliset ongelmakohdat, esittää rakentavia kehitysideoita sekä koostaa tulokset kirjalliseksi raportiksi. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviä työntekijöitä. Osana viitekehystä, työssä pyrittiin selvittämään, oliko työolosuhteilla merkitystä poissaoloihin ja jatkuvaan varhaiskasvatuksen henkilökunnan vajeeseen. Toimeksiantajana työlle toimi päiväkoti Kauniaisissa.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisena ongelmana on sijaispula, jonka ennustetaan kasvavan tulevina vuosina. Koulutettavien määrä, pula pätevistä sijaisista ja työn houkuttelevuus kulkevat käsi kädessä ja limittäin työhyvinvoinnin kanssa. Työn tietoperustassa on käsitelty kattavasti työssä jaksamisen eri osa-alueita, esimiestyötä sekä kehittämisen ja motivoinnin peruselementtejä.

Vastaajat kokivat työtyytyväisyyden olevan hyvällä tasolla sekä valtaosa vastaajista koki olevansa pääosin tyytyväinen omaan työhyvinvointiinsa. Ryhmän toimivuuden kannalta selvisi, että yli puolet vastaajista ei ollut täysin tyytyväisiä ryhmänsä toimivuuteen. Esihenkilötyössä korostui selvästi tasapuoliseen kohteluun liittyvä epäsuhta. Huomionarvoista oli, että kolmannes vastaajista ei osannut sanoa, onko heidän työpanoksensa esihenkilön silmissä arvokasta ja miten he todellisuudessa suoriutuivat työtehtävistään.

Varhaiskasvatuksen työhyvinvointia kehitettäessä yhtenäiset linjaukset toimintoihin ja tasapuolinen kohtelu ovat suuressa roolissa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Esihenkilöllä tulisi olla aktiivisempi kehitysote ja kyky ottaa työntekijöiden näkökulmia huomioon. Rakentavan palautteen antaminen ja saaminen tulisi nostaa keskiöön.