Erityistä tukea tarvitsevat lapset osalliseksi iltapäivätoimintaan

Abstract

Erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät usein harrastustoiminnan ulkopuolelle. Käytöksellään oireilevat lapset kohtaavat epäonnistumisia ja torjuntaa yhteisöissään eikä ymmärrystä käytöksen takana oleville syille aina löydy. Vapaa-ajan ohjatussa toiminnassa ei tunnisteta riittävästi erityisiä tarpeita eikä sosiaalisten, emotionaalisten tai toiminnanohjauksellisten haasteiden kanssa kamppailevia lapsia aina osata tukea. Koulun aamu- ja iltapäivätoiminnalla on hyvät mahdollisuudet edistää erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuutta sosiaalisessa vapaa-ajan toiminnassa.

Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden mahdollistaminen iltapäivätoiminnassa edellyttää, ja miten sitä voidaan edistää entistä paremmin. Tarkoituksena oli luoda asiakaslähtöinen iltapäivätoiminnan malli osallistamalla erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja vanhempia toiminnan kehittämiseen. Aineisto kerättiin 1.-3. vuosiluokilla erityisellä tuella opiskelevien lasten teemahaastatteluina sekä vanhempien lomakehaastatteluina. Lasten haastatteluiden tueksi hyödynnettiin piirtämistä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaan kaupungin opetustoimen kanssa, ja se on osa aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistä.

Tutkimuksen viitekehys rakentui lapsen osallisuuden ympärille. Osallisuuden teema kulki mukana paitsi osallisuutta edistävien tekijöiden etsinnässä, myös tutkimuksen metodologisissa ratkaisuissa ja toteutuksessa. Koulun iltapäivätoiminta asettuu koulun ja vapaa-ajan rajapinnalle, minkä vuoksi erityisen tuen kysymyksiä tarkasteltiin niin opetuksen kuin harrastustoiminnan suunnista. Erityisen tuen tarve sisältää myös kirjavan joukon haasteita ja piirteitä, joita avattiin hieman tietoperustassa. Pyrkimys oli kuvata niitä realiteetteja, joissa erityistä tukea tarvitsevan lapsen on selviydyttävä huolimatta toimintakykyä huomattavasti rajoittavista oireista, ja toisaalta niitä keinoja, joilla haasteita voidaan ottaa huomioon ohjatussa toiminnassa.

Tulokset kertoivat, että iltapäivätoiminta on monelle perheelle tärkeää, jopa välttämätöntä, sillä monet erityistä tukea tarvitsevista lapsista eivät pärjää yksin kotona. Toiminta oli kuitenkin käytännössä usein niin kuormittavaa, että osallistuminen oli muodostunut mahdottomaksi. Lapsille tärkeintä oli mielekäs tekeminen sekä kokemus yhteenkuuluvuudesta ja turvallisuudesta. Vanhemmat korostivat riittävää aikuisresurssia, pienempiä ryhmäkokoja, ohjaajien osaamista ja lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Yhteistä lapsille ja vanhemmille oli toivomus ymmärryksestä ja joustamisesta tarvittaessa, kun vaikeuksia ilmenee. Tuen tarve liittyi vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin ja itsesäätelyyn, joihin kuormittava aistiympäristö ja kaoottiset vuorovaikutustilanteet vaikuttivat lasten erityispiirteiden ohella.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuutta iltapäivätoiminnassa edistetään maksuttomuudella, riittävällä resurssoinnilla, kehittämällä henkilöstön osaamista, lisäämällä monialaista yhteistyötä ja ymmärrystä psykososiaalisista ja neuropsykiatrisista haasteista, osallistamalla lapset toiminnan kehittämiseen sekä inkluusion periaatetta noudattamalla toiminnan ja esteettömän ympäristön suunnittelussa. Jatkossa tärkeää on huomioida kaikenikäiset peruskoulua erityisellä tuella käyvät lapset, jotta heidän osallisuutensa toteutuisi paremmin iltapäivätoiminnassa.

Children with special needs are often excluded from leisure activities. Children whose behavior is problematic often face failure and rejection in their communities and people find it difficult to understand their challenges beneath. The need for special support is poorly recognized in leisure activities which leaves children who suffer from social and emotional difficulties and impaired executive functions unsupported. The after-school activity is well-placed to promote the participation of children with special needs in social leisure activities.

This study explored the preconditions and the possibilities in promoting the participation of children with special needs in after-school activities. The purpose was to create a client-based model for organizing after-school activities including children and their parents into the developing-process. The data consisted of interviews and drawings of children from 1st-3rd grades in special support classes and the questionnaires of parents whose children receive special support in grades 1.-3. The data was analysed with content analysis. The thesis was conducted in collaboration with the Education Department of Vantaa and it is part of developing the after-school activities.

The framework in this thesis was built around child participation and this theme can be seen throughtout the research from methods to results. The after-school activities locate themselves in the interfaces of education and leisure time which is why the questions regarding special support are reviewed from both directions. The need for special support includes a variety of embodiments and challenges that are explored in the theoretical framework. The aim was to describe the reality that a child has to survive in despite all the challenges that bring limitation to the performance, but also all the means we have to help.

The results indicated that the after-school acitivities are very important, even necessary, for some families since a lot of the children who have special needs require adult attention after school while parents are still working. However, being involved in the activity had often become too stressful for the child making participation eventually impossible. In this study, the children valued fun activity and the sense of belonging and safety the highest. The parents highlighted sufficient resources, smaller group sizes, staff competence and the ability to meet the children’s individual needs. Understanding and bending the rules when necessary was brought up. The need for guidance was connected to situations that require social interaction and self regulation which were very much affected by a chaotic environment and the children’s personal features.

The participation of children with special needs in after-school activities is best promoted with free of charge -service, sufficient resources, staff education, cross-sectional collaboration, understanding the psycho-social and neuropsychiatric challenges better, including children in the developing process and following the principle of inclusion in organizing accesible activity and environment. In the future, it is important to pay attention to children of all ages who have special needs in the after-school activities.