Turvapaikanhakijoiden kokemuksia mielenterveyspalveluista turvapaikkaprosessin aikana
Paroll, Kaisa; Vaaraniemi, Mari (2021)
Paroll, Kaisa
Vaaraniemi, Mari
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722127
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa turvapaikanhakijoiden kokemuksia mielenterveyspalveluista turvapaikkaprosessin aikana: kokevatko he palvelut tarpeellisiksi, millaisia palveluita he ovat vastaanottaneet, ja kuinka niistä hyötyneet. Tarkoituksenamme oli myös selvittää, millaisille palveluille turvapaikanhakijoiden mielestä on tarvetta ja millaisia palveluita he olisivat valmiita käyttämään. Opinnäytetyömme vastaa siis tutkimuskysymyksiin: minkälaisia kokemuksia turvapaikanhakijoilla on mielenterveyspalveluista, sekä mitkä tekijät vaikuttavat mielenterveyspalveluihin hakeutumiseen?
Aineistomme on kerätty kyselylomakkeella vastaanottokeskuksesta sekä Facebookin maahanmuuttajaryhmistä. Kyselylomake koostui kahdestatoista kysymyksestä, jotka olivat sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Aineiston koko on kuusi vastausta, ja vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella emme pysty arvioimaan, kuinka paljon kokemusta turvapaikanhakijoilla on mielenterveyspalveluista, sillä vastausten määrä oli hyvin vähäinen. Tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että palveluihin hakeutumista estää haluttomuus puhua aiheesta, sillä se koetaan usein kulttuurin tai uskonnon takia häpeälliseksi. Tästä johtuen kokemusten kartoittaminen on haasteellista eikä tilanteesta pystytä luomaan luotettavaa johtopäätöstä tai yleiskuvaa. Aineistosta kuitenkin selviää, että turvapaikanhakijat tiedostavat jossain määrin mielenterveysongelmien olemassaolon, vaikka se ei länsimaalaista mielenterveyskäsitettä vastaakaan.
Aineistomme on kerätty kyselylomakkeella vastaanottokeskuksesta sekä Facebookin maahanmuuttajaryhmistä. Kyselylomake koostui kahdestatoista kysymyksestä, jotka olivat sekä avoimia että monivalintakysymyksiä. Aineiston koko on kuusi vastausta, ja vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella emme pysty arvioimaan, kuinka paljon kokemusta turvapaikanhakijoilla on mielenterveyspalveluista, sillä vastausten määrä oli hyvin vähäinen. Tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että palveluihin hakeutumista estää haluttomuus puhua aiheesta, sillä se koetaan usein kulttuurin tai uskonnon takia häpeälliseksi. Tästä johtuen kokemusten kartoittaminen on haasteellista eikä tilanteesta pystytä luomaan luotettavaa johtopäätöstä tai yleiskuvaa. Aineistosta kuitenkin selviää, että turvapaikanhakijat tiedostavat jossain määrin mielenterveysongelmien olemassaolon, vaikka se ei länsimaalaista mielenterveyskäsitettä vastaakaan.