Sairaanhoitajan rooli ikääntyneen vajaaravitsemuspotilaan psyykkisessä tukemisessa
Maimaitiming, Zainure; Nupponen, Hanna (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111823075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022111823075
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajan roolia ikääntyneen vajaaravitsemuspotilaan psyykkisessä tukemisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli hyödyntää jo olemassa olevaa tutkimustietoa sairaanhoitajan roolista ikääntyneen vajaaravitsemuspotilaan psyykkisessä
tukemisessa plastiikkakirurgian käsikirjan taustamateriaaliksi. Tutkimuskysymys oli, millainen rooli sairaanhoitajalla on ikääntyneen vajaaravitsemuspotilaan psyykkisessä tukemisessa. Vajaaravitsemukseen liittyvät muutokset liittyvät sairauksiin sekä ikääntyvän elimistön normaaleihin muutoksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä paneudutaan näihin ikääntyneen elimistön muutosten syihin.
Tutkimusmenetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, johon valikoitui tutkimuksia ja hoitotieteellisiä artikkeleita yhteensä 10 kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2022 ja kesällä 2022 seuraavista tietokannoista: Medic, PubMed, Finna.fi, Terveysportti ja Cinahl sekä näiden lisäksi käytettiin myös manuaalisia hakuja Google Scholar- ohjelman avulla. Opinnäytetyöhön valikoitui vain suomenkielisiä tutkimuksia vuosilta 2011–2021, koska valitut tutkimukset vastasivat parhaiten tutkimuskysymyksiin. Tulosten perusteella voidaan todeta että, vajaaravitsemustila ja -riski ovat yleisiä suomalaisilla sairaalapotilailla.
Vajaaravitsemusriskipotilaiden tunnistaminen oli sairaanhoitajien osalta puutteellista, vaikka käytössä on ollut erilaisia vajaaravitsemusmittareita. Vajaaravitsemushoito on hyvin iso osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, sillä noin 20–50 prosentilla sairaalapotilaista esiintyy vajaaravitsemusta. On tärkeää tunnistaa potilaan psyykkinen puoli, joka vaikuttaa syömisen onnistumiseen sekä muistettava omaisten keskeinen asema ravitsemushoitoa toteuttaessa. Tutkimuksien perusteella vajaaravitsemusriskin ja –parametrien käyttö oli edelleen hoitajien keskuudessa puutteellista. Lisäksi vajaaravitsemuspotilaan psyykkisen puolen tukemiseen vaikuttaa potilaan psyykkisen tilan lähtökohta. Vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja sen hoitamiseksi tarvitaan sairaanhoitajan osaamista tunnistaa potilaan vajaaravitsemuksen tila sekä psyykkiset voimavarat. Osaamista vaaditaan etenkin vuorovaikutuksessa, ohjausosaamisessa ja neuvonnassa. Sairaanhoitajan ohjausosaaminen on taloudellisesti merkittävää ja henkilöstön ammattitaidon ylläpito edellyttää koulutuksia, hoito-ohjeita ja suosituksia sekä toimivaa
yhteistyötä.
tukemisessa plastiikkakirurgian käsikirjan taustamateriaaliksi. Tutkimuskysymys oli, millainen rooli sairaanhoitajalla on ikääntyneen vajaaravitsemuspotilaan psyykkisessä tukemisessa. Vajaaravitsemukseen liittyvät muutokset liittyvät sairauksiin sekä ikääntyvän elimistön normaaleihin muutoksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä paneudutaan näihin ikääntyneen elimistön muutosten syihin.
Tutkimusmenetelmä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, johon valikoitui tutkimuksia ja hoitotieteellisiä artikkeleita yhteensä 10 kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2022 ja kesällä 2022 seuraavista tietokannoista: Medic, PubMed, Finna.fi, Terveysportti ja Cinahl sekä näiden lisäksi käytettiin myös manuaalisia hakuja Google Scholar- ohjelman avulla. Opinnäytetyöhön valikoitui vain suomenkielisiä tutkimuksia vuosilta 2011–2021, koska valitut tutkimukset vastasivat parhaiten tutkimuskysymyksiin. Tulosten perusteella voidaan todeta että, vajaaravitsemustila ja -riski ovat yleisiä suomalaisilla sairaalapotilailla.
Vajaaravitsemusriskipotilaiden tunnistaminen oli sairaanhoitajien osalta puutteellista, vaikka käytössä on ollut erilaisia vajaaravitsemusmittareita. Vajaaravitsemushoito on hyvin iso osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, sillä noin 20–50 prosentilla sairaalapotilaista esiintyy vajaaravitsemusta. On tärkeää tunnistaa potilaan psyykkinen puoli, joka vaikuttaa syömisen onnistumiseen sekä muistettava omaisten keskeinen asema ravitsemushoitoa toteuttaessa. Tutkimuksien perusteella vajaaravitsemusriskin ja –parametrien käyttö oli edelleen hoitajien keskuudessa puutteellista. Lisäksi vajaaravitsemuspotilaan psyykkisen puolen tukemiseen vaikuttaa potilaan psyykkisen tilan lähtökohta. Vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi ja sen hoitamiseksi tarvitaan sairaanhoitajan osaamista tunnistaa potilaan vajaaravitsemuksen tila sekä psyykkiset voimavarat. Osaamista vaaditaan etenkin vuorovaikutuksessa, ohjausosaamisessa ja neuvonnassa. Sairaanhoitajan ohjausosaaminen on taloudellisesti merkittävää ja henkilöstön ammattitaidon ylläpito edellyttää koulutuksia, hoito-ohjeita ja suosituksia sekä toimivaa
yhteistyötä.