Sosiaalisesti kestävä kehitys varhaiskasvatuksen arjessa -Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö

Abstract

Opinnäytetyön alkuperäisenä päätavoitteena oli tuoda Kettu-malli aktiiviseen käyttöön Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksikössä, jossa tekijä työskentelee. Opinnäytetyön aikana kuitenkin ilmeni tarve muuttaa opinnäytetyön tavoitteiden painotusta lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kokemisen vahvistamisen suuntaan, jotka osaltaan luovat pohjaa sosiaalisesti kestävälle kehitykselle. Tavoitteena oli myös oma ammatillinen kasvu käytännön työhön tekemällä havaintoja ja reflektoimalla omaa tapaani työskennellä, peilaten sitä ammattikirjallisuuteen, keskusteluihin ja työyhteisössä jaettuihin pohdintoihin.

Opinnäytetyö toteutettiin kymmenen viikon mittaisena autoetnografisena, eli päiväkirjamuotoisena opinnäytetyönä. Menetelminä tämän opinnäytetyön tekijä käytti omia havaintoja ja erilaisia keskusteluja, jonka pohjalta hän reflektoi omaa tapaansa suunnitella, toteuttaa ja arvioida työtään.

Opinnäytetyön teemat vaihtelivat niin, että ne tukivat osaltaan lapsiryhmässä ilmenneitä tarpeita muuttaa jotakin, tai työstää tekijän omaa tapaa toteuttaa työtään suhteessa lapsiin ja ammatilliseen kasvuun. Opinnäytetyöstä muodostui ennen kaikkea tekijän omaa työtä kriittisesti arvioiva, mutta myös laajempaa näkemystä ja sen tarkoituksenmukaisuutta tarkasteleva kokonaisuus. Tämä kokonaisuus kiteytyy sen ajatuksen ympärille, että mitään uutta ei voida toteuttaa ja luoda, jos perusasiat eli hyvinvointi ja kokemus turvallisuudesta eivät toteudu tai niiden toteutumista ei tarkastella kriittisesti ja laaja-alaisesti.

Opinnäytetyön tuloksena nousi esille kehittämiskohteita, joita tarkastellaan tässä työssä suhteessa tekijään tai tekijän omaan lapsiryhmään, mutta joita olisi hyvä tarkastella myös laajemmin varhaiskasvatuksessa. Hyvinvointi on kaiken oppimisen, kasvun ja kehityksen lähtö kohta, joka voi näennäisesti toteutua, mutta tarkastellessa hyvinvoinnin osa-alueita voidaankin havaita tarvetta muutokselle. Yksilön hyvinvointi on myös sosiaalisesti kestävän kehityksen perusta; ilman hyvinvoivia lapsia, meillä ei ole kestävää tulevaisuutta.