Intuboidun potilaan mobilisointi tehohoitotyössä
Turunen, Heini; Pyöriä, Niina (2022)
Turunen, Heini
Pyöriä, Niina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827219
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja sen tarkoituksena oli kuvata intuboidun potilaan mobilisoinnin vaikuttavia menetelmiä tehohoitotyössä. Tavoitteena oli lisätä teho- ja valvontaosaston hoitajien tietoa intuboidun potilaan mobilisointitavoista. Kirjallisuuskatsauksen avulla etsittiin vastauksia seuraavaan tutkimuskysymykseen: ”Millaisia ovat mobilisoinnin vaikuttavat menetelmät tehohoitotyössä?” Aineisto haettiin PubMed-, Cinahl-, Proquest- ja ScienceDirect tietokannoista.
Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että vaikka intuboidun potilaan mobilisoinnin vaikuttavuudesta oli olemassa tutkimustietoa, kuten hengityskoneesta johtuvien komplikaatioiden ehkäisy, sen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut teho-osastoilla säännöllistä tai osa luonnollisia hoitotoimia. Etenkin hoitajat kokivat epävarmuutta intuboidun potilaan itsenäisestä mobilisoinnista. Mobilisointiin liittyviä haasteita voitiin kuitenkin ratkaista esimerkiksi mobilisointia toteuttavan henkilökunnan lisäämisellä, koulutuksella, mobilisointia tukevan protokollan käytöllä sekä parantamalla kommunikointia ja palautteenantoa.
Johtopäätöksenä todettiin, että mobilisointi oli vaikuttavinta silloin, kun sen toteuttaminen aloitettiin potilaan fysiologisen tilan salliessa mahdollisimman aikaisin. Mobilisoinnin toteutuksen tuli perustua yhteisesti sovittuun protokollaan, jotta sen toteuttaminen oli säännöllistä ja tasalaatuista. Mobilisointia toteuttavan henkilökunnan tuli lisäksi olla riittävän koulutuksen saanutta sekä tarpeeksi moniammatillinen tiimi sisältäen esimerkiksi fysioterapeutin tai toimintaterapeutin.
Opinnäytetyön tuloksena todettiin, että vaikka intuboidun potilaan mobilisoinnin vaikuttavuudesta oli olemassa tutkimustietoa, kuten hengityskoneesta johtuvien komplikaatioiden ehkäisy, sen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut teho-osastoilla säännöllistä tai osa luonnollisia hoitotoimia. Etenkin hoitajat kokivat epävarmuutta intuboidun potilaan itsenäisestä mobilisoinnista. Mobilisointiin liittyviä haasteita voitiin kuitenkin ratkaista esimerkiksi mobilisointia toteuttavan henkilökunnan lisäämisellä, koulutuksella, mobilisointia tukevan protokollan käytöllä sekä parantamalla kommunikointia ja palautteenantoa.
Johtopäätöksenä todettiin, että mobilisointi oli vaikuttavinta silloin, kun sen toteuttaminen aloitettiin potilaan fysiologisen tilan salliessa mahdollisimman aikaisin. Mobilisoinnin toteutuksen tuli perustua yhteisesti sovittuun protokollaan, jotta sen toteuttaminen oli säännöllistä ja tasalaatuista. Mobilisointia toteuttavan henkilökunnan tuli lisäksi olla riittävän koulutuksen saanutta sekä tarpeeksi moniammatillinen tiimi sisältäen esimerkiksi fysioterapeutin tai toimintaterapeutin.