Alaikäisen asianomistajan asema rikosprosessissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella alaikäisen asianomistajan asemaa asianomistajana rikosprosessissa sen eri vaiheissa. Työssä selvitetään rikosprosessia ja sen vaiheita yleisesti keskittyen alaikäisyydestä seuraaviin erityispiirteisiin eri vaiheissa. Työssä syvennytään muun muassa puhevaltaan ja edustukseen liittyviin kysymyksiin sekä siihen, mitä erityispiirteitä liittyy lapsen kohteluun ja kuulemiseen rikosprosessissa. Työssä selvitetään, minkälaisia näytöllisiä ja kuulemiseen liittyviä ongelmia lapsia koskevissa rikoksissa voi esiintyä. Työssä otetaan katsaus siihen, minkälaisia rikoksia perheen sisällä tapahtuu lapseen kohdistuen ja analysoidaan käsiteltyihin teemoihin liittyvää oikeuskäytäntöä sekä miten lapsi oirehtii esimerkiksi seksuaalirikoksen uhrina. Perheensisäisten rikosten yhteydessä käsitellään lapsen ruumiillisen kurittamisen kieltoa, joka on ollut voimassa 1980-luvulta saakka. Lain, esitöiden, oikeuskäytännön, artikkeleiden ja oikeuskirjallisuuden avulla selvitetään, miten alaikäisen asianomistajan oikeudet toteutuvat rikosprosessissa ja kuinka lasta kohdellaan prosessin eri vaiheissa.

Työssä analysoidaan keskeisenä teemana rikosprosessin keston merkitystä ja viiveiden mahdollisia syitä sekä millä tavoin kestoa voidaan lyhentää tai minkälaisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä on tehty prosessin jouduttamiseksi. Viiveitä tarkastellaan erityisesti lapsen näkökulmasta. Rikosprosessissa vaaditaan eri viranomaisten yhteistyötä esimerkiksi edunvalvojan määräämisessä, mikä voi vaikuttaa prosessiin joko nopeuttavasti tai hidastavasti. Lopuksi selvitetään pääpiirteittäin valmisteilla olevaa lakimuutosta, jonka myötä ne rikosasiat, joissa on alaikäinen asianomistaja, tulisi käsitellä esitutkinnassa ja syyttäjällä kiireellisesti ja tuomioistuimessa 30 päivän kuluessa syytteen nostosta.