Ravitsemuslaadun, elintarvikejätteen ja ruokahävikin seuranta osaksi Oiva-järjestelmää? Neuvontaa ja ohjausta kaivataan valvonnan rinnalle

Abstract

Oivallista ruokaa -hankkeessa (2020–2022) selvitettiin mahdollisuuksia liittää ravitsemuslaadun, elintarvikejätteen ja ruokahävikin seuranta osaksi ruokapalvelujen elintarvikevalvontaa. Hankkeen lopputulemana elintarvikejätteen seuranta voisi soveltua osaksi Oiva-valvontaa, mutta ravitsemuslaatu ja ruokahävikki nähdään laajoina kehittämisteemoina, joita olisi valvonnan sijaan parempi edistää vaiheittain etenevällä ohjauksella huomioiden ruokapalveluiden erilaisuus. Sekä elintarvikevalvojat että ruokapalvelut kokivat, että ei-lakisääteisten asioiden ohjeistaminen ja neuvonta eivät sovi Oiva-tarkastuksille. Sen sijaan tarkastusten ulkopuolella tehtävää Oiva-neuvontaa voitaisiin kehittää ruokapalvelujen toiminnan ohjaamiseen nykyistä laajemmin. Elintarvikejätteen osalta valvontaa voidaan uudistuneen jätelain perusteella tehdä lakiperustaisesti, joten elintarvikejätteen lajittelun ja määrän seurannan valvonta ja ohjaaminen voisivat sopia osaksi Oiva-tarkastuksia. Elintarvikejätteen seurannan kirjausten tarkastaminen Oiva-valvonnassa vaatii kuitenkin koulutusta ja aikaresursseja valvontaan, ja valvonta tulisi osoittaa osaksi ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmaa. Ruokapalveluissa tarvitaan selkeä ja konkreettinen, mutta riittävän tapauskohtainen toimintaohje, joka huomioi muun muassa vallitsevan jätehuollon toteutuksen eri paikkakunnilla. Lisäksi tarvitaan selkeä valvontaohje elintarvikevalvojille tarkastuksen toteuttamiseksi ja vaadittujen korjaustoimien perustelemiseksi. Ruokahävikin vähentäminen nähdään ruokapalveluissa tärkeänä. Ruokahävikin syntymistä seurattiin ja pyrittiin vähentämään jo pelkästään kustannussyistä. Tästä huolimatta elintarvikevalvonnalta saatava ohjaus ja neuvonta koettiin tarpeellisiksi ruokahävikin keinovalikoiman laajentamiseksi. Ohjausta ja neuvontaa toivottiin olevan saatavilla tarvittaessa myös valvontakäyntien ulkopuolella ja etätoteutuksella. Ruokapalvelut toivoivat selkeitä ja konkreettisia toimintaohjeita, joita on myös helppo välittää eteenpäin työntekijöille. Ruokapalvelutoimijat suhtautuvat positiivisesti uusien seurantatyökalujen kokeilemiseen, mikäli niiden käyttöön olisi saatavilla ohjeistusta ja ne eivät aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia. Ravitsemuslaadun seurannan kokivat sekä ruokapalvelutoimijat että elintarvikevalvojat haasteelliseksi. Ravitsemuslaadun valvontaa voidaan tehdä lakiperustaisesti vain rajallisesti, eikä sen nähty soveltuvan kaikkiin ruokapalveluihin samantasoisesti. Ravitsemuslaadulle tulisi asettaa selkeät lakiperusteiset valvonnan kriteerit, joiden toteutumista voitaisiin todentaa ruokapalveluissa esimerkiksi esillä olevista ravintoainelaskelmista, erityisesti suolan ja tyydyttyneen rasvan määrän osalta. Myös täystuotteiden ja kasvisten käytön saaminen valvonnan piiriin ja niiden käytön lisääminen ruokapalveluissa toisivat merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä. Elintarvikevalvojilla on erilaisia koulutustaustoja, ja he kokivat hallitsevansa ravitsemuslaatuun liittyvät asiat heikosti. Myös osalla ravintola-alan toimijoista on suppea ravitsemusosaaminen, mikä ilmeni muun muassa vääristyneinä käsityksinä ravitsemuslaadusta ja vaikeutena tunnistaa omia vaikutusmahdollisuuksia ravitsemuslaadun edistämisessä. Ravitsemuslaadun edistämisen koulutusta voitaisiin toteuttaa teemoittain ja yhteistyössä ravitsemusasiantuntijoiden kanssa ennemmin neuvontana kuin Oiva-tarkastuksissa.